Sosiaalisessa mediassa on ryhmiä ja sivustoja, joilla kannustetaan ihmisiä ajattelemaan positiivisesti. Mietitäänpä mitä se voisi käytännössä merkitä.
Positiivarin päivä (päiväkirjamerkintöjä).
Aamulla herään tunteeseen, että olen nukkunut yli. Toden totta, kelloradio ei ole soittanut.
No, mitäs, täytyy olla hieman myöhempään työssä. Mutta kahvia täytyy saada!
Täh? Vettä ei tule! Jokin katkos! No, ilman kofeiiniakin pärjää, banaani antaa energiaa ja jääkaapissa on tuoremehua. Jaa, ei olekaan. No, ylipainoa tässä jo onkin.
Nyt autoon, avain lukkoon...starttaa, ei lähde käyntiin.
No, ei muuta kuin fillari alle. Ensin täytyy pumpata takarenkaaseen ilmaa. Kun nyt ensin löytää sen pumpun. Hieman huonosti toimii, valskaa.
Vartin päästä on kumi melkein täysi.
Puolimatkassa alkaa vihmoa vettä. Sadetakkia ei tietenkään ole, mutta eihän tässä sokerista olla!
Muutaman kilometrin jälkeen ketju putoaa päältä. No mitäs, sormet sotkuun vaan ja ketju päälle, varovasti eteenpäin. Ei putoa kuin kaksi kertaa enää.
Lopulta työpaikalla. Käsien pesu veskissä.
Pomo tulee, sanoo: - Mitäs mies, eikös sulla pitänyt olla tänään vapaapäivä?
- Joo, eh, tulin vaan hakemaan jotain täältä mitä eilen unohdin työpöydän laatikkoon!
Pomo vilkaisee hieman, jotain tuhahtaa itsekseen.
Fillarilla kotia kohti, mutta koska on perjantai, voisi mennä ostamaan vaikka mäyräkoiran supermarketista. Ja vaikka hiukka grillimakkaraa ostaisi, naminami. Sadekin on lakannut, aurinko paistaa, vapaapäivä. Upeaa!
Kassalla. Katohan, lompakkoa ei tullutkaan mukaan.
No, ehkä on vaan hyvä antaa maksan huilata, ja grillimakkarahan on melko epäterveellistä.
Kotia kohti. Takarengas on taas tyhjä. No, kävellään. Pumppua ei tullut mukaan.
Ja taas tihuttaa. Aurinko paistaa ja vettä sattaa, taitaa tulla kesä! Lämpötilakin on mukavat noin viisi astetta. Plussaa sentään.
Tunnin päästä kotipihassa. Hikisenä, märkänä mutta onnellisena. Nyt suihkuun ja vaihtamaan vaatteet.
Missäs mun avaimet on? Sisällä?
Täytyy varmaan soittaa lukkosepälle. Mut kun ei ole numeroa. Puhelinkin jäi kotiin, ja sitäpaitsi unohdin ladata akun eilen.
Kotona ei ole ketään, vaimo lähti viime kuussa ja vei lapset mukanaan.
Laitan fillarin seinän viereen ja lähden hitaasti kävelemään takaisin kaupungille. Kenkä hiertää...mut kun kävelee kovaa vauhtia, lakkaa ainakin palelemasta. Eiköhän sieltä löydy jostain lukkoseppä.
Eihän hätä ole tämän näköinen.
Asenne ratkaisee!
