Syöminen on epäterveellistä.

Vuosia sitten jouduin leikkaukseen. Aortta meinasi poksahtaa...olin mennyt tajuttomaksi, ja minut vietiin piipaa-autolla kokeisiin. Niissä kuultiin ylimääräistä ääntä sydämessä. 

Minut laitettiin uusiin  kokeisiin. Sinne pääsy kesti pari viikkoa.  Lääkäri, joka tutki filmin, halusi lähettää minut leikkaukseen välittömästi. Sairaala lähetti minut kuitenkin kotiin.  Parin viikon kuluttua minut leikattiin. Toipuminen kesti kuukausia.

Kävin hammaslääkärissä. Pari viikkoa sen jälkeen aloin kuumeilla. Olin saanut tulehduksen. 

Jouduin sairaalaan uudelleen.  Tällä kertaa viivyin siellä viikkoja. 

Lopulta pääsin ulos. 

Olin "terve". 

Minulle oli kerrottu, että  minun piti välttää rasvoja, punaista lihaa.
Pitää huoli siitä, että kolesteroliarvot pysyvät alhaalla. 

Kolesterolista kerrotaaan somessa eli internetissä, että kyseessä on vain lääkärien ja lääketeollisuuden keino myydä tarpeettomia lääkkeitä.

Tänään luin tutkimuksesta, joka väittää, että meidän pitäisi saada päivittäisestä energiastamme 75 prosenttia rasvoista.  

En usko moniakaan asioita, mitä jaetaan internetin kautta. En ilman kritiikkiä.

Pullan syönti tuhoaa aivot...tämä oli toinen "fakta". Hiilihydraatit ovat myrkkyä!

 Joskus nuoruudessani  vitsailtiin: Syö juustoa. Se kasvattaa luustoa! Syö myös pullia, se kasvattaa...no, ei ilmeisesti kasvata, vaan tuhoa aivosi. Olenkohan jo syönyt liikaa pullaa? 

Rikos ja rangaistus

Pari vuotta sitten, tarkemmin sanottuna lokakuun 6. päivänä vuonna 2011 Aurinkorannikolla löytyi suomalaisen tytön ruumis.

Koska kysymyksessä oli Suomen kansalainen, tapausta selvittivät myös suomalaiset viranomaiset.

Syylliset saatiin pian kiinni, ja he saivat tuomiot kotimaassaan.

Alkuperäinen elikautinen tuomio muuttui hovioikeudessa 6 ja 12 vuodeksi vankeutta, koska ei voitu todistaa, että kysymyksessä oli murha. Nyt toinen surmaan syyllistyneistä on päässyt vapaaksi, kärsittyään kuuden vuoden tuomiostaan kaksi vuotta. 

Ihmisiä on kouhuttanut paitsi tuomion lyhyys, myös se tapa, millä toinen surmaajista on reagoinut vapauteen päästyään, mm. pilkallisilla tekstiviesteillä uhrin isälle.

Aurinkorannan paikallisissa suomalaislehdissä seurattiin aikoinaan tarkkaan jutun kulkua. Nyt kun toinen syyllisistä on vapautettu, nämä lehdet ovat käsitelleet myöskin tätä.

Fuengirola.fi omistaa tälle jopa pääkirjoituksen. Siinä asiaa pidetään "suomalaisen oikeustajun halveksintana". Tekstissä toistetaan useaan kertaan, että Jenna Lepomäen tappaja on päästetty vapaaksi. Tätä paheksutaan, ja koko suomalaisen oikeuslaitoksen taso kyseenalaistetaan.

Olé-kustannuksen julkaisema Suomalainen Espanjassa-lehti kertoo asiasta uutisena. Siitä selviää, että vapaaksi päästetty mies oli tuomittu avunannosta tappoon. Pääsyyllinen, 12 vuoden tuomion saanut, on yhä telkien takana.

Suomalainen Espanjassa on haastatellut lyhyesti Jennan äitiä, joka sanoo olevansa järkyttynyt lyhyestä tuomiosta. 

Monen mielestä ero näiden kahden lehden lähestymistavalla voi olla pieni. Minusta näin ei ole. 

Nämä esimerkit kertovat journalismin tasosta näissä kahdessa lehdessä. Siinä missä toinen kirjoittaa "parhaiden" keltaisen lehdistön perinteiden mukaisesti, toinen pyrkii jakamaan tietoa, ilman sensaatiohakuisuutta. 

Minulla on kännykkä!

Minulla on kännykkä.

Se tuskin on ihme.
 http://www.worldometers.info/fi/ -sivuston mukaan, tätä kirjoittaessani on "tänään" myyty lähes 3 miljoonaa matkapuhelinta.

Vuonna 2012 eniten kännyköitä  maailmassa myynyt yhtiö oli Samsung, hyvänä kakkosena Nokia. Mutta tämä koski kaikkia puhelimia, ei älypuhelimia. Niissä Nokia oli kaukana kärjestä. 

Puhelimeni ei ole älypuhelin. Minulla ei välttämätta ole  myöskään älyä kyseenalaisen puhelimen käyttöön. 

Vaimolla on.
 Molemmat. 
Siis sekä  äly että  -puhelin.

Minunkin piti saada älypuhelin. Vaihtaessamme operaattoria, meille kerrottiin, että kun teemme sopimuksen, maksaessamme tietyn summan lisää kuukaudessa saamme uudet puhelimet, molemmat.

Kuinka ollakaan, ensimmäisessä Telefonican myymälässä ei kyseisiä puhelimia ollut, joten odotimme viikonlopun yli. Tiistaina puhelimia ei edelleenkään ollut.  Menimme toiseen liikkeeseen. Siellä sanottiin, että liike (joka ei ole itseasiassa Telefonican omistama, vaan sen kanssa yhteistyötä tekevä firma) vaatii luottokortin tehdäkseen eräänlaisen osamaksusopimuksen. Tällöin liike voisi veloittaa saatavansa suoraan pankista, jos maksu jäisi suorittamatta. Joopa joo.

Luovutimme. Maksoimme yhden puhelimen kokonaisuudessaan, ja teimme sopimuksen.Vaimo sai puhelimen.   Ehkä joskus myöhemmin minäkin saan sen älykköpuhelimen.

Nykyinen puhelimeni on Nokian malli  3310. Puhelin, joka oli aikoinaan luultavasti maailman eniten myyty. 
Wikipedian mukaan Nokian osuus Suomen kännyköistä vuonna 2007 oli 86 prosenttia, koko maailmassa 40 %.  Aika hyvin.

Noihin aikoihin Nokialla puhuttiin vielä, että yhtiö pyrkii yli 50 prosentin osuuteen maailman markkinoista. 

Tilanne on muuttunut radikaalisti. Nokia ei pysynyt tuotekehityksessä mukana, ja on menettänyt osuuttaan rajusti. Yhtiön tulevaisuus Microsoft-kaupan jälkeen on vaakalaudalla.

Entäpä mitä se minuun vaikuttaa? Tarvitsenko todella puhelinta, jolla voin olla yhteydessä internettiin, ladata musiikkia ym. ym.

Nykyisellä "palikallani" voi soittaa ja vastaanottaa puheluita kodin ulkopuolella (ihan tosi!), kuunnella radiota, ottaa kuvia.  Lähettää ja vastaanottaa tekstiviestejä. Se taitaisi olla ihan tarpeeksi?     Voipi olla, että unohdin jonkin tärkeän(?) jutun, mitä myös voin tehdä.

Joten, summa summarum: Mitä minun sitten pitäisi tehdä? Ostaa puhelin, "joka on kaikilla" vain siksi että "se on kaikilla"? Että pääsisin sillä nettiin?

Ei. Ei siksi. Minulle kun riittää ihan koti-PC.

No, siksikö, että haluan pysyä "ajan hermolla"? 
Mikä se on? 

Hyvä on. Ketä tämä kiinnostaa? Hyvä kysymys.

 Mutta; tämän kysymyksen voi (jos haluaa) esittää meistä itse kukin. Olemmeko me vain kuluttajia, joille myydään uusi "parempi" tuote, vaikka entinenkin on ihas jees. Ja - vaikka nyt olen ilmeisesti taas vetämässä sen do-gooder -kortin - kun puoli maailmaa elää oloissa, missä selviytyminen on se tärkein asia...


 Jos ostan uuden puhelimen (tai jätän ostamatta), se ei ratkaise, tai jätä ratkaisematta, yhtään ongelmaa maailmassa. Eikä ratkaise omaa ongelmaani. Koska sitä ei ole.

Kyllä minä sen tiedän. Mutta,  SE jos mikään on ongelma.  Tietää, miten vähän todella voi tehdä. Ratkaista maailman ongelmia.  Pitäisikö edes välittää? 

Joten parempi unohtaa koko juttu. Eihän se mikään iso juttu ole. Puhelin. 

Soitellaan! 



             

Trick or treat?

Suomen syksyyn kuuluu Pyhäinpäivä (näin kai sitä nykyisin nimitetään) on vainajien kunnioittamiseen omistettu päivä. Luterilaiseen käytäntöön eivät pyhimykset kuulu, mutta esim. Espanjassa päivä on nimeltään Dia de todos los santos eli pyhimysten päivä.

Halloween taas on lähinnä pakanallinen juhla, jota monissa maissa  vietetään päivää aikaisemmin. Suomessa kekri vastaa halloweeniä. 

Tänä päivänä  käsitteet sekoittuvat, ja halloween on muodostunut suureksi kaupalliseksi tapahtumaksi länsimaissa.  

Irlannista ja Skotlannista oleva perinne saapui USA:han maahanmuuttajien mukana. Ja, kuten usein tapahtuu, amerikkalaiset ajan myötä ottivat kaiken kaupallisen hyödyn tuosta traditiosta.

Sama on tapahtunut Euroopassa. Halloween-krääsää myydään niin lapsille kuin aikuisillekin.  Nuoret aikuiset haluavat pukeutua jos jonkinlaisiksi hirvityksiksi mennessää ulos juhlimaan.

Mitä sitten? Antaa nuorten pitää hauskaa. Toki.

Mutta. Monet haluaisivat pitää pyhäinpäivän sellaisena kuin se Suomessa on ollut. Kunnioittaa pois menneiden muistoa. Varsinkin kuolleiden lasten vanhempien voi olla vaikea ymmärtää ja kestää kaikkea typerää halloween-kohkausta.   

Pitääkö Suomen (ja Euroopan) aina kopioida kaikki, mikä tulee Suuresta Lännestä?   

Trick or treat EI ole suomalaista kansanperinnettä. Trullit liikkuvat pääsiäisenä! Säästetään ne karkit ja eurot sinne!

Entä sitten? Ajat muuttuvat, tavat muuttuvat, kansanperinnekin ehkä muuttuu...en vain haluaisi jättää suomalaisuuden säilymistä ääriryhmille, jotka käyttävät sitä aseena joitakin vastaan, eivät rikkautena.