Se tuskin on ihme.
http://www.worldometers.info/fi/ -sivuston mukaan, tätä kirjoittaessani on "tänään" myyty lähes 3 miljoonaa matkapuhelinta.
Vuonna 2012 eniten kännyköitä maailmassa myynyt yhtiö oli Samsung, hyvänä kakkosena Nokia. Mutta tämä koski kaikkia puhelimia, ei älypuhelimia. Niissä Nokia oli kaukana kärjestä.
Puhelimeni ei ole älypuhelin. Minulla ei välttämätta ole myöskään älyä kyseenalaisen puhelimen käyttöön.
Vaimolla on.
Molemmat.
Siis sekä äly että -puhelin.
Minunkin piti saada älypuhelin. Vaihtaessamme operaattoria, meille kerrottiin, että kun teemme sopimuksen, maksaessamme tietyn summan lisää kuukaudessa saamme uudet puhelimet, molemmat.
Kuinka ollakaan, ensimmäisessä Telefonican myymälässä ei kyseisiä puhelimia ollut, joten odotimme viikonlopun yli. Tiistaina puhelimia ei edelleenkään ollut. Menimme toiseen liikkeeseen. Siellä sanottiin, että liike (joka ei ole itseasiassa Telefonican omistama, vaan sen kanssa yhteistyötä tekevä firma) vaatii luottokortin tehdäkseen eräänlaisen osamaksusopimuksen. Tällöin liike voisi veloittaa saatavansa suoraan pankista, jos maksu jäisi suorittamatta. Joopa joo.
Luovutimme. Maksoimme yhden puhelimen kokonaisuudessaan, ja teimme sopimuksen.Vaimo sai puhelimen. Ehkä joskus myöhemmin minäkin saan sen älykköpuhelimen.
Nykyinen puhelimeni on Nokian malli 3310. Puhelin, joka oli aikoinaan luultavasti maailman eniten myyty.
Wikipedian mukaan Nokian osuus Suomen kännyköistä vuonna 2007 oli 86 prosenttia, koko maailmassa 40 %. Aika hyvin.
Noihin aikoihin Nokialla puhuttiin vielä, että yhtiö pyrkii yli 50 prosentin osuuteen maailman markkinoista.
Tilanne on muuttunut radikaalisti. Nokia ei pysynyt tuotekehityksessä mukana, ja on menettänyt osuuttaan rajusti. Yhtiön tulevaisuus Microsoft-kaupan jälkeen on vaakalaudalla.
Entäpä mitä se minuun vaikuttaa? Tarvitsenko todella puhelinta, jolla voin olla yhteydessä internettiin, ladata musiikkia ym. ym.
Nykyisellä "palikallani" voi soittaa ja vastaanottaa puheluita kodin ulkopuolella (ihan tosi!), kuunnella radiota, ottaa kuvia. Lähettää ja vastaanottaa tekstiviestejä. Se taitaisi olla ihan tarpeeksi? Voipi olla, että unohdin jonkin tärkeän(?) jutun, mitä myös voin tehdä.
Joten, summa summarum: Mitä minun sitten pitäisi tehdä? Ostaa puhelin, "joka on kaikilla" vain siksi että "se on kaikilla"? Että pääsisin sillä nettiin?
Ei. Ei siksi. Minulle kun riittää ihan koti-PC.
No, siksikö, että haluan pysyä "ajan hermolla"?
Mikä se on?
Hyvä on. Ketä tämä kiinnostaa? Hyvä kysymys.
Mutta; tämän kysymyksen voi (jos haluaa) esittää meistä itse kukin. Olemmeko me vain kuluttajia, joille myydään uusi "parempi" tuote, vaikka entinenkin on ihas jees. Ja - vaikka nyt olen ilmeisesti taas vetämässä sen do-gooder -kortin - kun puoli maailmaa elää oloissa, missä selviytyminen on se tärkein asia...
Jos ostan uuden puhelimen (tai jätän ostamatta), se ei ratkaise, tai jätä ratkaisematta, yhtään ongelmaa maailmassa. Eikä ratkaise omaa ongelmaani. Koska sitä ei ole.
Kyllä minä sen tiedän. Mutta, SE jos mikään on ongelma. Tietää, miten vähän todella voi tehdä. Ratkaista maailman ongelmia. Pitäisikö edes välittää?
Joten parempi unohtaa koko juttu. Eihän se mikään iso juttu ole. Puhelin.
Soitellaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti