Pieni poika vietti öitä joskus isoäidin ja -isän luona. Molemmat jumaloivat poikaa, kuten tavallista on.
Ja, kuten usein on laita, isovanhemmat halusivat pojan oppivan ns. tapoja.
Kun poika kerran kertoi mummolle että "häntä kusettaa", mummo sanoi, ettei noin saa sanoa. Kusi on tuhma sana. Sano vaikka, että "minua laulattaa!"
No, niin sovittiin.
Sitten, yhtenä viikonloppuna, poika oli taas isovanhempien luona yötä.
Hän heräsi, kuiskasi mummon korvaan:" Mummo, mua laulattaa!" Mummo, syvässä unessa, sanoi: "No. Laula mummon korvaan!" Hmm....
Olin jokin aika sitten Malagassa. Kirurgin vastaanotolla, missä vuosittain tai (joskus) puolivuosittain kirurgi varmistaa, että olen toipunut viitisen vuotta tehdyistä leikkauksista.
Kirurgilla oli kiireinen leikkaus, minkä vuoksi pääsimme hänen puheilleen parin tunnin odottamisen jälkeen. Hän kysyi, miten voin, ja katseli papereitaan. Koko toimi kesti pari minuuttia, minkä jälkeen minun piti hakea aika seuraavaan tapaamiseen, kuuden kuukauden kuluttua. Tomografia eli kerroskuvaus pitää tehdä sitä ennen.
Ei ole kiva odottaa ja odottaa. Mutta: Terveyden- ja sairaanhoito Espanjassa on huippua. Ihmiset, lääkärit, kirurgit, hoitajat, ja useimmat avustavista henkilöistä ovat ystävällisiä, kohtelevat potilasta kuten ihmistä, ei kuten jotakin numeroa listassa.
Miten tuo johdanto sitten tähän liittyy? Kerroin joskus tuon vitsin isälleni, silloin jo ikämiehelle.
Hän otti sen vitsinä, tietty.
Mutta: Hän myös myöhemmin vitsaili, kuinka vanha ei tarvitse muuta kuin "kusta korvaan"...Hmmm...
R.I.P., iskä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti