lauantai 15. joulukuuta 2012

Ja tapahtui niinä päivinä....





Ensiksi: jos jutun otsikko johti sinut tänne, ja nyt huomaat olevasi pettynyt: ehkä sittenkin kannattaa lukea eteenpäin.  Jeesus-lapsesta tämä blogikirjoitus EI kerro. 

Sen sijaan se kertoo jostakin, mitä tapahtui  70-luvulla,  pienellä Pohjois-Hämäläisellä teollisuuspaikkakunnalla. Mänttä. 

Lauantaina,kauan sitten,  ystäväni, kutsutaan häntä vaikka nimellä Roope (itse asiassa, hänen isoveljensä toisinaan käytti tätä nimeä) sanoi, että hän halusi mennä "heittämään muutamat"  (mikä hänen  puheessaan tarkoitti suht. monta vodka-drinkkiä, kun taas minulle se tarkoitti muutamaa A-olutta (keppanaa eli keskiolutta ei kukaan juonut kapakissa, vielä. Luultavasti hinnan takia: kapakassa kaikki on kallista, siksi kannatti ottaa "vahvaa".)

No, olin siellä. Sovitussa paikassa. Join oluen, kaksi, tilasin kolmannen. Kaveri ei tullutkaan. 

Huomasin yhdessä pöydässä KOM-teatterilaisia! Heillä oli ollut konsertti tai jotain  paikkakunnalla. 


Tuolloin KOM-teatteri  oli, lievästi sanottuna, vasemmistolainen. Tuo edellä oleva  linkki ei kerro  koko totuutta.  KOM-teatteri oli tuolloin, 70-luvulla, itseasissa,  äärivasemmistolainen.  

Humalaiset aivoni antoivat rohkeutta mennä puhumaan ihmisille, joita näki tuolloin  televisiossa usein. 
Menin ja kerroin että minäkin  olen vasemmistolainen,  (mikä oli totta) ja kysyin, voisivatko nämä radikaalit auttaa minut pois tilanteesta, mikä oli nöyryyttävä. Maksaa pari-kolme olutta? 

Reaktio ei ollut mitä toivoin. Päin vastoin. Olin pummi, häpeä työväenluokalle. Revari, luokkapetturi!

Minulla alkoi keittää! Sanoin: Kuinka moni teistä, milloinkaan, teki yhtään päivää "duunarina", mistä te laulatte?  Ne puistelivat päitään - luokkapetturi. Surkimus. 

Silloin yksi pöydän naisista (voisin varnmasti löytää nimiä, mutta en halua)  pyysi minua tanssimaan. "Yritetään päästä yli tästä. OK?" Sanoin, etten halunnut aiheuttaa ongelmia. Palasin pöytääni. 

. Kerroin hovimestarille, että hoidan laskun niin pian kuin voin. Ja tein niin, seuraavana päivänä. 

En kuitenkaan voinut olla menemättä sanomaan kom-ihmisille, ennekuin lähdin: "Aika näyttää, kuka on oikeassa, kuka väärässä!"  He totesivat, että näin on:  aika näyttää.

Olin revari, luokkapetturi, mutta missä  ovat NYT ne jotka olivat oikeassa , tuolloin? 

Jotkut entiset  ns. taistolaiset,kuten  nalle ovat helposti siirtyneet taistolaisuudesta äärioikeestoon. 

Meikä muistelee menneitä aikoja. Eikä kadu mitään.  Minusta tuntuu, että jo se on ihan OK. 

Takkia ei ole tarvinnut kääntää.  

Ja, olen, edelleenkin vasemmistolainen, jopa sosialisti.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Bates Motel