Vuosia sitten, kun asuin vielä Suomessa, minulla oli naapuri, jolla oli kodinkone- ja viihde-elektroniikkaa myyvä liike. Hänen veljensä oli myyjänä ja myös osa-omistajana po. liikkeessä.
Kerran kun juttelin tämän miehen kanssa, ja hän kertoi, että niiden vuosien aikana, jolloin he olivat pitäneet liikettä (he eivät perustaneet sitä), hän oli huomannut asian, minkä esim. maahantuojat kyllä myös myönsivät: tuotteiden laatu ei ollut noussut, vaan laskenut, mitä tuli luotettavuuteen ja kestävyyteen.
Toki mainonta piti huolen siitä, että vaikutti siltä, että kaikki uusi oli parempaa kuin edellisen vuoden mallisto. Laitteita vain ei ilmeisesti kannattanut tehdä kestämään "liian kauan".
Tämä koski valitettavasti myös kalliita kodinkoneita. Ne valmistettiin vielä enimmäkseen Euroopassa; esim. UPO Suomessa, Electrolux Ruotsissa ja Bosch Saksassa. Korealaiset merkit ja Kiinassa valmistetut tuotteet tekivät vasta tuloaan.
Tietokone, toisaalta, saksalaista laatua(?), näyttää olevan maanantain tuote. Ensimmäisen puolen vuoden aikana on ollut jo korjausta vaativa vika. Nytkin on jotakin ns. häikkää... Takuu korvaa, mutta korjaus on tehtävä merkkihuollossa, ja se kestää ja kestää.
Mitä tästä opìmme. Emme mitään. Jostakin vain pitäisi saada euroja uusiin koneisiin.
Suurien hi-fi- laitteistojen aika tuntui olevan ohi. Monet tunnetut ja arvostetut japanilaiset hifi-.merkit (Sony, Pioneer) menettivät osuuksiaan. CD-soittimien myötä ihmisille myytiiin "kompakteja" laitteita: alkuun niissä oli levysoitin, kasettisoitin, CD-soitin ja tietysti radio. Ja pienet kaiuttimet.
Sitten levysoitin jäi pois. No, ihan turhahan se oli, joka tapauksessa. Surkeaa tasoa. Kasetit olivat historiaa. Jäljelle jäi CD-soitin ja FM/AM -viritin. Näiden laitteiden nimittäminen hifiksi on ehkä laillisesti oikein, todellisuudessa niiden taso on kaukana todellisesta hifi-äänentoistosta. Jos esim. CD-soitin lakkasi toimimasta (useimmiten tuli viesti "No disc"), laitetta ei kannattanut yleensä korjauttaa, jos takuu oli ohi.
Muutoksen kärjessä olivat korealaiset ja kiinalaiset tuotteet. Niiden hinnat olivat halvempia. Entä laatu? Omien kokemuksieni mukaan, kysymys on usein onnesta. Monet entiset japanilaiset "huippumerkitkin" on tänä päivänä valmistettu Kiinassa. Tunnetun merkin laadunvalvonta takaa yleensä laadun. Samaan aikaan Kiinasta tulee myös täyttä roskaa. Kuten Tekniikan Maailma muistuttaa: jos haluat halvan ja hyvän, osta molemmat.
Monet korealaiset elektroniikka- ja kodinkonevalmistajat, kuten Samsung ja LG ovat hankkineet yhtä hyvän maineen kuin japanilaiset aikoinaan; monet autonvalmistajat ( Kia, Hyundai) antavat viiden, jopa seitsemän vuoden takuun. Sen pitäisi taata laatu.
Meidän talouden pesukone ja tiskikone sanoivat sopimuksensa irti miltei samaan aikaan; vuosia oli toki takana, mutta takavuosien koneet olisivat luultavimmin toimineet pitempään. No, laitevalmistajat tietysti sanovat että sähkön- ja vedenkulutuksessa "säästyy" rahaa tulevaisuudessa. No varmasti. Kun nyt ensin olisi varaa ostaa uudet laitteet.Monet korealaiset elektroniikka- ja kodinkonevalmistajat, kuten Samsung ja LG ovat hankkineet yhtä hyvän maineen kuin japanilaiset aikoinaan; monet autonvalmistajat ( Kia, Hyundai) antavat viiden, jopa seitsemän vuoden takuun. Sen pitäisi taata laatu.
Tietokone, toisaalta, saksalaista laatua(?), näyttää olevan maanantain tuote. Ensimmäisen puolen vuoden aikana on ollut jo korjausta vaativa vika. Nytkin on jotakin ns. häikkää... Takuu korvaa, mutta korjaus on tehtävä merkkihuollossa, ja se kestää ja kestää.
Mitä tästä opìmme. Emme mitään. Jostakin vain pitäisi saada euroja uusiin koneisiin.