keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Hilavitkuttimista ja niiden kestosta

Vuosia sitten, kun asuin vielä Suomessa,  minulla oli naapuri,  jolla oli kodinkone- ja viihde-elektroniikkaa myyvä liike. Hänen veljensä oli myyjänä ja myös osa-omistajana po. liikkeessä.
Kerran kun juttelin  tämän miehen kanssa, ja hän kertoi, että niiden vuosien aikana, jolloin he olivat pitäneet liikettä (he eivät perustaneet sitä), hän oli huomannut asian, minkä esim. maahantuojat kyllä myös myönsivät: tuotteiden laatu ei ollut noussut, vaan laskenut, mitä tuli luotettavuuteen ja kestävyyteen. 

Toki mainonta piti huolen siitä, että vaikutti siltä, että  kaikki uusi oli parempaa kuin edellisen vuoden mallisto. Laitteita vain ei ilmeisesti kannattanut tehdä kestämään "liian kauan". 

Tämä koski valitettavasti myös kalliita  kodinkoneita.  Ne valmistettiin vielä enimmäkseen Euroopassa;  esim. UPO Suomessa, Electrolux  Ruotsissa ja Bosch   Saksassa.  Korealaiset merkit ja Kiinassa valmistetut tuotteet  tekivät vasta  tuloaan.

Suurien hi-fi- laitteistojen aika tuntui olevan  ohi.  Monet tunnetut ja arvostetut japanilaiset hifi-.merkit (Sony, Pioneer) menettivät osuuksiaan.   CD-soittimien myötä ihmisille myytiiin "kompakteja" laitteita: alkuun niissä oli levysoitin, kasettisoitin, CD-soitin ja tietysti radio.  Ja pienet kaiuttimet.

Sitten levysoitin jäi pois. No, ihan turhahan se oli, joka tapauksessa. Surkeaa tasoa.  Kasetit olivat historiaa.  Jäljelle jäi CD-soitin ja FM/AM -viritin.  Näiden laitteiden nimittäminen hifiksi on ehkä laillisesti oikein, todellisuudessa niiden taso on kaukana todellisesta hifi-äänentoistosta. Jos esim. CD-soitin lakkasi toimimasta (useimmiten tuli viesti "No disc"), laitetta ei kannattanut yleensä korjauttaa, jos takuu oli ohi. 

Muutoksen kärjessä olivat  korealaiset ja  kiinalaiset tuotteet. Niiden hinnat olivat halvempia. Entä laatu?  Omien kokemuksieni mukaan, kysymys on usein  onnesta. Monet entiset japanilaiset  "huippumerkitkin" on tänä päivänä valmistettu Kiinassa. Tunnetun merkin  laadunvalvonta takaa yleensä laadun. Samaan aikaan Kiinasta tulee myös  täyttä roskaa.  Kuten Tekniikan Maailma muistuttaa: jos haluat halvan ja hyvän, osta molemmat.

Monet korealaiset elektroniikka- ja kodinkonevalmistajat, kuten Samsung ja LG ovat hankkineet yhtä hyvän maineen kuin japanilaiset  aikoinaan; monet autonvalmistajat ( Kia, Hyundai)  antavat viiden, jopa seitsemän vuoden takuun. Sen pitäisi taata laatu.

Meidän  talouden pesukone ja tiskikone sanoivat sopimuksensa irti miltei samaan aikaan; vuosia oli toki takana, mutta takavuosien koneet olisivat luultavimmin toimineet pitempään. No, laitevalmistajat tietysti sanovat että sähkön- ja vedenkulutuksessa "säästyy" rahaa tulevaisuudessa. No varmasti. Kun nyt ensin olisi varaa ostaa uudet laitteet.

Tietokone, toisaalta, saksalaista laatua(?), näyttää olevan maanantain tuote. Ensimmäisen puolen vuoden aikana on ollut jo korjausta vaativa vika. Nytkin on jotakin ns. häikkää...  Takuu korvaa, mutta korjaus on tehtävä merkkihuollossa, ja se kestää ja kestää.

Mitä tästä opìmme. Emme mitään.  Jostakin vain pitäisi saada euroja uusiin koneisiin. 



maanantai 17. joulukuuta 2012

Joulu on joka vuosi - kun taas juhannus on kerran vuodessa






Kuten kalenteri ja vanha joululaulu osoittavat, Joulu ON ovella. Mutta, myös ovela.

Niin ovela, että "vanhoina hyvinä aikona" (= noin viisi vuotta sitten), monet ihmiset ottivat lainaa maksaakseen  joululahjoista ja  -ruuista.

Hirvittää ajatella, kuinka monet tänä päivänä ottavat ns. pikalainoja, joiden vuotuinen prosentti voi olla huimaava.
Toisaalta, onhan toki niitäkin ihmisiä, joille "money is no object". Kuten rouva filmitähden rouva Cruise, joka lehtitietojen mukaan osti melkoisen määrän lahjoja pikkuneidille.

En minä joulua vastusta. Ihan kiva on (tai oli) syödä aikoinaan  suomalaisia jouluruokia: laatikoita, kinkkua....
Jeesukseen niitä en osaa yhdistää. Kuten en myöskää toivetta valkoisesta joulusta. Tuskin Maria ja Josef edes tiesivät mitä lumi on. Kuitenkin, on hyvä muistaa että joulu, kuten monet muutkin "kristilliset juhlat", on alkujaan pakanallinen.

 Saatan kyllä  jopa mennä ja ostaa kinkkurullan, peruna- ja lanttulaatikon, maksalaatikon....  Suomalaiskauppoja on Fuengirolassa. Muutaman kilometrin päässä.

Tänä(kään) vuonna en ole lähettänyt ainokaistakaan joulukorttia.
Ei sen takana ole mikään kannanotto tai  asenne. En vain halua tuhlata rahaa johonkin mikä on mielestäni  täysin turhaa.  Eikä minulla itse asiassa ole varaakaan. Ystäviä ja perhettä pitää muistaa muulloinkin kuin jouluna. Ja kuka sanoo, että E-kortti on jotenkin huonompi kuin "oikea kortti"?

Haluan kuitenkin toivottaa Hyvää Joulua kaikille. Erityisesti lapsiperheille. Joulu voi olla aika, jolloin ihmiset kokevat jotakin kaunista.  Ja, tietysti, myös aikuiset, eivät vain lapset. Lapsen ilo on myös vanhempien ilo. Eikä siihen - toivottavasti - tarvita satoja ja tuhansia tuhlattula euroja tai dollareita.

Minulla on pelkästään  hyviä muistoja joulusta omassa lapsuudessani, ja ajasta, jolloin omat lapseni olivat pieniä.
Muutama vuosi sitten, kun meillä oli tapana mennä vaimoni siskon ja äidin luokse Manchesteriin, ajat olivat paremmat.  Ruokaa ja lahjoja...vaikka, periaatteessa, vaimon perhe ovat muslimeita.

Nyt matkustamme Portugaliin. Vaimon sisko asuu nykyisin  siellä.

Ehkä joulun sanoma on nauttia läheisyydestä.  Rakastaa lähimmäistä.

Lähdetään siitä! ¡Felices fiestas!

lauantai 15. joulukuuta 2012

Ja tapahtui niinä päivinä....





Ensiksi: jos jutun otsikko johti sinut tänne, ja nyt huomaat olevasi pettynyt: ehkä sittenkin kannattaa lukea eteenpäin.  Jeesus-lapsesta tämä blogikirjoitus EI kerro. 

Sen sijaan se kertoo jostakin, mitä tapahtui  70-luvulla,  pienellä Pohjois-Hämäläisellä teollisuuspaikkakunnalla. Mänttä. 

Lauantaina,kauan sitten,  ystäväni, kutsutaan häntä vaikka nimellä Roope (itse asiassa, hänen isoveljensä toisinaan käytti tätä nimeä) sanoi, että hän halusi mennä "heittämään muutamat"  (mikä hänen  puheessaan tarkoitti suht. monta vodka-drinkkiä, kun taas minulle se tarkoitti muutamaa A-olutta (keppanaa eli keskiolutta ei kukaan juonut kapakissa, vielä. Luultavasti hinnan takia: kapakassa kaikki on kallista, siksi kannatti ottaa "vahvaa".)

No, olin siellä. Sovitussa paikassa. Join oluen, kaksi, tilasin kolmannen. Kaveri ei tullutkaan. 

Huomasin yhdessä pöydässä KOM-teatterilaisia! Heillä oli ollut konsertti tai jotain  paikkakunnalla. 


Tuolloin KOM-teatteri  oli, lievästi sanottuna, vasemmistolainen. Tuo edellä oleva  linkki ei kerro  koko totuutta.  KOM-teatteri oli tuolloin, 70-luvulla, itseasissa,  äärivasemmistolainen.  

Humalaiset aivoni antoivat rohkeutta mennä puhumaan ihmisille, joita näki tuolloin  televisiossa usein. 
Menin ja kerroin että minäkin  olen vasemmistolainen,  (mikä oli totta) ja kysyin, voisivatko nämä radikaalit auttaa minut pois tilanteesta, mikä oli nöyryyttävä. Maksaa pari-kolme olutta? 

Reaktio ei ollut mitä toivoin. Päin vastoin. Olin pummi, häpeä työväenluokalle. Revari, luokkapetturi!

Minulla alkoi keittää! Sanoin: Kuinka moni teistä, milloinkaan, teki yhtään päivää "duunarina", mistä te laulatte?  Ne puistelivat päitään - luokkapetturi. Surkimus. 

Silloin yksi pöydän naisista (voisin varnmasti löytää nimiä, mutta en halua)  pyysi minua tanssimaan. "Yritetään päästä yli tästä. OK?" Sanoin, etten halunnut aiheuttaa ongelmia. Palasin pöytääni. 

. Kerroin hovimestarille, että hoidan laskun niin pian kuin voin. Ja tein niin, seuraavana päivänä. 

En kuitenkaan voinut olla menemättä sanomaan kom-ihmisille, ennekuin lähdin: "Aika näyttää, kuka on oikeassa, kuka väärässä!"  He totesivat, että näin on:  aika näyttää.

Olin revari, luokkapetturi, mutta missä  ovat NYT ne jotka olivat oikeassa , tuolloin? 

Jotkut entiset  ns. taistolaiset,kuten  nalle ovat helposti siirtyneet taistolaisuudesta äärioikeestoon. 

Meikä muistelee menneitä aikoja. Eikä kadu mitään.  Minusta tuntuu, että jo se on ihan OK. 

Takkia ei ole tarvinnut kääntää.  

Ja, olen, edelleenkin vasemmistolainen, jopa sosialisti.  


perjantai 14. joulukuuta 2012

Laula mummon korvaan!








Johdanto
Pieni poika vietti öitä joskus isoäidin ja -isän luona. Molemmat jumaloivat poikaa, kuten tavallista on. 
Ja, kuten usein on laita, isovanhemmat halusivat pojan oppivan ns. tapoja.
Kun poika kerran kertoi mummolle että "häntä kusettaa", mummo sanoi, ettei noin saa sanoa. Kusi on tuhma sana. Sano vaikka, että "minua laulattaa!" 
No, niin sovittiin. 

Sitten, yhtenä viikonloppuna, poika oli taas isovanhempien luona yötä.

Hän heräsi, kuiskasi mummon korvaan:" Mummo, mua laulattaa!" Mummo, syvässä unessa, sanoi: "No. Laula mummon korvaan!"  Hmm....


Olin jokin aika sitten  Malagassa. Kirurgin vastaanotolla, missä vuosittain tai (joskus) puolivuosittain kirurgi varmistaa, että olen toipunut viitisen vuotta tehdyistä leikkauksista. 
Kirurgilla oli kiireinen leikkaus, minkä vuoksi pääsimme hänen puheilleen parin tunnin odottamisen jälkeen. Hän kysyi, miten voin, ja katseli papereitaan. Koko toimi kesti pari minuuttia, minkä jälkeen minun piti hakea aika seuraavaan tapaamiseen, kuuden kuukauden kuluttua.  Tomografia  eli kerroskuvaus pitää tehdä sitä ennen. 

Ei ole kiva odottaa ja odottaa. Mutta: Terveyden- ja sairaanhoito Espanjassa on huippua. Ihmiset, lääkärit, kirurgit, hoitajat, ja useimmat avustavista henkilöistä ovat ystävällisiä, kohtelevat potilasta kuten ihmistä, ei kuten jotakin numeroa listassa. 


Miten tuo johdanto sitten tähän liittyy? Kerroin joskus tuon vitsin isälleni, silloin jo ikämiehelle. 

Hän otti sen vitsinä, tietty.
Mutta:  Hän myös myöhemmin  vitsaili, kuinka vanha ei tarvitse muuta kuin "kusta korvaan"...Hmmm...


R.I.P., iskä!  

perjantai 7. joulukuuta 2012

Espanja, Espanja....




Kun muutin Espanjaan lähes  puolitoista vuosikymmentä  sitten, maa oli syvässä lamassa. Rakennustoiminta oli pysähtynyt, kaikkialla näki "luurankoja" eli talojen aihioita. Kerrostaloja, rivitaloja, omakotitaloja.

Sitten, parin vuoden aikana, maan talous näytti kohoavan mahtavaan nousuun.  Espanja oli ollut Euroopan Unionin jäsen vuodesta  1993 ja vuonna  2002  otettiin käyttöön yhteinen valuutta, euro.
Muutaman vuoden ajan  kaikkialla eteläisessä Espanjassa, kuten Aurinkorannkolla, nostokurkia näki kaikkialla. Vaikutti siltä, että koko Eurooppa halusi muuttaa "etelään".  Hotellit olivat täynnä, rannat pullollaan turisteja.  Joka ainoa pala maata haluttiin ilmeisesti rakentaa.

Sitten iski lama. Se alkoi USA:sta, tuli Eurooppaan, ja varsinkin Britannian huonot ajat ja punnan alamäki vaikuttivat voimakkaasti Espanjaan. Huono punnan  vaihtokurssi sai monet britit palaamaan takaisin kotimaahansa, asuntojen myynti laski dramaattisesti. Turistivirtakin väheni.

Euron tulo nosti hintoja Espanjassa. Syöminen ulkona oli (ja on edelleenkin) useimpiin Euroopan maihin verrattuna edullista, mutta supermarkettien hinnat eivät enää olleet alhaisia. Tupakkaa ja alkoholia lukuunottamatta...



Kaikilla ei mene huonosti, tietenkään. Kun joillakin menee huonosti, toiset hyötyvät. Espanjassa on käynyt mm. suomalaisia sijoittajia. He ovat luonnollisesti olleet tyytyväisiä pudonneista hinnoista.   Sijoittaminen kannattaa; lamakaan kun  ei jatku ikuisesti. Ja monet hyvää eläkettä Suomessa   nauttivat ihmiset voivat ostaa jo nyt, kun hinnat eivät ole (enää) pilvissä. Venäläiset uusrikkaat  ovat juuri nyt valloittamassa Aurinkorannikkoa.

Miten käy  paikallisten ihmisten? Asuntojen hinnat  eivät (vieläkään) ole halpoja varsinkaan nuorille ihmisille. Monet perheet ovat menettäneet ensin työnsä, sitten  kotinsa,  ja joutuneet kirjaimellisesti  kadulle tai muiden ihmisten nurkkiin. Pankki on ottanut talon tai asunnon haltuunsa, usein poliisin avulla.  Suuri osa parikymppisistä on ollut vailla työtä heti koulusta päästyään.

Nousu tulee, joskus. Toivottavasti. Juuri nyt, Espanjan  hallitus on ilmoittanut, ettei se nosta eläkkeitä edes inflaation verran. Käytännössä se tarkoittaa niiden laskua.   Köyhïä kyykytetään koko Euroopassa, koko maailmassa.


 Vitsi, missä pääministeri kertoo kahdesta uutisesta, huonosta ja hyvästä, voisi aivan hyvin olla totta. "Ensin ne huonot: tämä vuosi on ollut huomattavasti huonompi taloudellisesti kuin viime vuosi. Sitten ne hyvät: se on ollut selvästi  parempi kuin seuraava vuosi tulee olemaan!"

tiistai 4. joulukuuta 2012

Albert Einstein oli suhteellisen viisas mies...roskapuhetta.






Espanjassa talousjätteiden keräys oli vuosia useimpia Euroopan maita jäljessä. Kaikki laitettiin samaan kerääjään, oli se sitten ns. orgaanista jätettä, muovipulloja, kaljatölkkejä (niistä ei edelleenkään makseta eli ei ole ns. panttia), lasipulloja.

Parin viime vuoden aikan on tapahtunut jonkinlaista kehitystä.

Sinne ja tänne on ilmestynyt erilaisia pisteitä, mihin voi palauttaa pullot, kalja- ja limsatölkit ja ns. tetrat, keräyspaperin jne.

Kaikki hyvin, sitten? No, ei ihan. Espanjalaiset eivät ehkä ole omaksuneet asiaa, mutta mutta: tuntuu, että muutkin ihmiset, Espanjaan tullessaan, unohtavat ne "hyvät tavat".  Vaikka vieressä on keräyspaikka muovipulloille, se laitetaan "tavallisen roskan" sekaan, samoin lasipullot. Olut- ja limsatölkit samoin.
Ja pahin kaikista: puutarhajätteelle (ruoho, oksat, jne) tarkoitettuihin  keräyspaikkoihin ilmestyy jopa hylättyjä tv-vastaanottimia. No, ehkä telkkaa on katseltu puutarhassa?

Sitten seuraava kysymys: Miten Albert Einstein tähän liittyy? No, siten, että hän lausui kuolemattoman viisauden, minkä tämäkin kirjoitus todistaa oikeaksi; 

Only two things are infinite, the universe and human stupidity, and I'm not sure about the former. Albert Einstein
Read more at: http://www.brainyquote.com/quotes/quotes/a/alberteins100015.html

Sitäpaitsi. En edes maininnut niitä ihmisiä, jotka kakattavat koiransa parkkipaikalle ja/tai kadulle, eivätkä kerää jätöksiä.

Tilannetta ei ainakaan muuten paranna se, että huonosti palkatut jätteidenkerääjät ovat tämän tästä lakossa. Lisäksi ainakin Aurinkorannikolla keräyspaikkoja on vähennetty niin, että viikonloppuisin, kun keräystä ei ole, paikat pursuvat yli, eivätkä kerääjät siisti paikkoja, vain tyhjentävät astiat. 








Kaiken lisäksi jos roskis on täynnä, jostain syystä ei osata laittaa sitä rojua siihen seuraavaan tai sitä seuraavaan.

Bates Motel