Eilen oli Espanjassa (ja muutamassa muussa maassa) yleislakko. Sen oli tarkoitus osoittaa, että ihmiset (ja erityisesti ns. työväestö) on saanut tarpeekseen oikeistohallituksen kuristuspolitiikasta.
Näiden lakkojen ja mielenosoitusten kuva on kaksijakoinen. Ammattiliitot haluavat kaiken tapahtuvan laillisesti ja "rauhallisesti". Mikä ei tarkoita, että ihmiset olisivat rauhallisia, vaan sitä, että kaikki tapahtuu laillisesti, ja ilman väkivaltaa.
Valitettavasti monet nuoret ihmiset (kuten opiskelijat) ja anarkismiin taipuvat (edelleen yleensä nuoret) ihmiset sortuvat väkivaltaan ja paikkojen rikkomiseen. On siis ymmärrettävää, että poliisi vastaa väkivaltaan väkivallalla.
Espanjan poliisi on aina ollut tunnettu voimakkaista, jopa raaoista otteistaan. Tämä nähtiin jälleen kerran.
Tänään on sitten nähty eilisen kuvia. Ei kovinkaan kaunista.
Itse menin tänään aamupäivällä vaimon kanssa pesemään pyykkejä itsepalvelu-pesulaan. Pesukone kun lakkasi toimimasta. No worries. Ja sitten ostin markkinoilta Bacelona-tohvelit!
Illalla ulos koiran kanssa. Supermarketista pari ostosta. Ulos tultuani marokkolainen mies halusi myydä minulle moottorisahan. Kerroin, että en itse tarvitse , mutta naapurini, jolla on takka, voisi olla kiinnostunut. Mikä on sitten hinta? 200 euroa, kuulema. Kun on tuliterä. Sanoin, että minulla ei ole rahaa mukana, vain kortti.
Mies sanoi, että voisin mennä nostamaan kortilla rahaa.
Mutta, en haluaisi maksaa enempää kuin 50 €, ja, sitäpaitsi, minulla ei ole rahaa mukana.
Rehellisesti sanottuna - vaikka en olekaan nähnyt mitään moottorisahamurhaaja-leffaa - en halunnut kävellä puolta kilsaa automaatille. Mies seurasi minua melko pitkään...."50 euroa on parempi kuin ei mitään". Onhan se. Tiedän että saha (melko varmasti varastettu!) oli ainakin 300 euron arvoinen. Ja, tietysti, juuri nyt, minullla ei ollut kännykkää mukana! Ehkä naapuri olisi halunnut ostaa?
Matkalla ohitin miehen, jolla on vain yksi jalka. Kerjäämässä rahaa toisen supermarketin luona. Useimmat ohittivat hänet luomatta tuskin katsettakaan. Katsoin kukkarooni: ehkä hieman yli euron, pieninä kolikoina. Annoin ne miehelle. En siksi, että tuntisin itseni "hyväksi ihmiseksi", tai, että Pyhä Pietari, siellä portillaan, sanoisi, että koska olen ollut ns. hyvä ihminen, hän laskee minut portin sisälle. Annan aina rahaa ihmisille. Tuskin kukaan kerjää, ellei tarvitse? Ainakaan Espanjassa ei ole organisoitua kerjäämistä.
Normi päivä? Mikä se sellainen on?
Näiden lakkojen ja mielenosoitusten kuva on kaksijakoinen. Ammattiliitot haluavat kaiken tapahtuvan laillisesti ja "rauhallisesti". Mikä ei tarkoita, että ihmiset olisivat rauhallisia, vaan sitä, että kaikki tapahtuu laillisesti, ja ilman väkivaltaa.
Valitettavasti monet nuoret ihmiset (kuten opiskelijat) ja anarkismiin taipuvat (edelleen yleensä nuoret) ihmiset sortuvat väkivaltaan ja paikkojen rikkomiseen. On siis ymmärrettävää, että poliisi vastaa väkivaltaan väkivallalla.
Espanjan poliisi on aina ollut tunnettu voimakkaista, jopa raaoista otteistaan. Tämä nähtiin jälleen kerran.
Tänään on sitten nähty eilisen kuvia. Ei kovinkaan kaunista.
Itse menin tänään aamupäivällä vaimon kanssa pesemään pyykkejä itsepalvelu-pesulaan. Pesukone kun lakkasi toimimasta. No worries. Ja sitten ostin markkinoilta Bacelona-tohvelit!
Illalla ulos koiran kanssa. Supermarketista pari ostosta. Ulos tultuani marokkolainen mies halusi myydä minulle moottorisahan. Kerroin, että en itse tarvitse , mutta naapurini, jolla on takka, voisi olla kiinnostunut. Mikä on sitten hinta? 200 euroa, kuulema. Kun on tuliterä. Sanoin, että minulla ei ole rahaa mukana, vain kortti.
Mies sanoi, että voisin mennä nostamaan kortilla rahaa.
Mutta, en haluaisi maksaa enempää kuin 50 €, ja, sitäpaitsi, minulla ei ole rahaa mukana.
Rehellisesti sanottuna - vaikka en olekaan nähnyt mitään moottorisahamurhaaja-leffaa - en halunnut kävellä puolta kilsaa automaatille. Mies seurasi minua melko pitkään...."50 euroa on parempi kuin ei mitään". Onhan se. Tiedän että saha (melko varmasti varastettu!) oli ainakin 300 euron arvoinen. Ja, tietysti, juuri nyt, minullla ei ollut kännykkää mukana! Ehkä naapuri olisi halunnut ostaa?
Matkalla ohitin miehen, jolla on vain yksi jalka. Kerjäämässä rahaa toisen supermarketin luona. Useimmat ohittivat hänet luomatta tuskin katsettakaan. Katsoin kukkarooni: ehkä hieman yli euron, pieninä kolikoina. Annoin ne miehelle. En siksi, että tuntisin itseni "hyväksi ihmiseksi", tai, että Pyhä Pietari, siellä portillaan, sanoisi, että koska olen ollut ns. hyvä ihminen, hän laskee minut portin sisälle. Annan aina rahaa ihmisille. Tuskin kukaan kerjää, ellei tarvitse? Ainakaan Espanjassa ei ole organisoitua kerjäämistä.
Normi päivä? Mikä se sellainen on?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti