Nakukuvia kännykässäsi? Varo vähän!

Espanjassa on julkkisjengin mielenrauhaa kuohuttanut hirmuinen skandaali: joku (joka on myös nimetty epäiltynä) on hakkeroinut julkkisten kännykkänumeroita ja jakanut niitä netissä.

Seurauksena on, että jotkut enemmän tai vähemmän häiriintyneet ihmiset ovat soitelleet julkisuuden henkilöille (jotkut ovat saaneet jopa useita kymmeniä häiriösoittoja oman kertomansa mukaan). Julkisuuden henkilöthän ovat  kautta aikain  pitäneet numeronsa salassa, häiriköinnin ja skandaalilehtien välttämiseksi.

Hakkeroiduista numeroista on täällä  saatu myös  ulos tekstiviestejä, kuvia, jne. Mannaa ns.skandaalilehdille ja muille roskajournalisteille. Kuin myös yksityisille, jotka haluavat vahingoittaa jonkun mainetta.

Miksi sitten jollakulla on nakukuvia puhelimessaan? No, jos haluaa lähettää rakastetulleen tai salaiselle rakastajalleen vaikkapa  alastonkuvan, se lienee jokaisen oikeus.  Toinen juttu on, kannattaako niitä säilyttää, sen enempää lähettäjän kuin vastaanottajankaan.  Tekstiviestin kanssa sama juttu.

Toisen puhelimeen tunkeutuminen on luonnollisesti rikos. Vielä suurempi rikos on levittää numeroita, jotta hakkerointi tulee mahdolliseksi.

Joskus plogissani  pohdiskelin, miten vaikeaa voi olla toisinaan myöntää olevansa "vain"  tavis. Ettei ole saanut syntymässään jotakin suurta lahjakkuutta (toki kova työkin ja opiskelu voi auttaa).  No, olematta liian sarkastinen, eivät ihan kaikki julkisuuden valokeilassa paistettlevat ihmiset taida olla paljon meitä taviksia lahjakkaampia. Vahva halu ja alhainen itsekritiikki usein auttaa, näinä BigBrother -tyyppisten ohjelmie aikana. Toisaalta, tuntuu myös siltä, että monet todella lahjakkaat ihmiset eivät edes nauti julkisuudesta.

Oli miten oli, taviksen elämästä ei yleensä ole kukaan kiinnostunut. Julkisuuteen voi päästä, jos vaikka pankki tulee ja heittää kylmästi ulos omasta kodistaan, kuten tämän päivän Espanjassa valitettavasti tapahtuu, päivittäin.  TV-kamerat saattavat olla seuraamassa. Aitoa tosi-tv:tä!

Siitä huolimatta, taitaa olla parasta, ettei lähettele tai lataile nakukuvia sen enempää itsestään kuin muistakaan.  Ja ne viestit salarakkaalle tai -rakkaalta on parasta hävittää, tai - vielä permpi.

Those were the days...oi niitä aikoja.

Joskus ajattelen kuinka kiva olisi mennä jollakin aikakoneella takaisin johonkin menneeseen aikaan, tiettyyn vuoteen.  Kokea tuo aika, elää tuota aikaa. Kuten ne tekevät elokuvissa, ja tv- sarjoissa.  Vaikkapa 70-luvulle.

Ongelma on, että kaikki ne filmit, sarjat, kirjat, jotka kertovat menneistä ajoista, näkevät asiat tavalla mikä on  näkemys nyt, ei silloin. Eräässä TV-dokumentissa suomalainen muusikko väitti  jo seitsemänkymmentäluvulla tietäneensä, että Neuvostoliitto romahtaa. "Eihän maa, mistä kaikki koulututetut ihmiset ja älymystö on paennut ulkomaille, voi selvitä!"  Aika rankkaa tekstiä.
 Jälkiviisautta, sanoisin minä.

Jos ajattelen taas 70-luvun alkua Suomessa, on mielestäni  turha sanoa että  ihmiset kokivat "Kekkoslovakian" jotenkin huonoksi paikaksi. Eihän koko termiä edes  tunnettu silloin.  Demarit ja Kepu jakoivat potin. Duunareille lisää liksaa, maalaisille lisää tukiaisia.  Kaikki OK?

Toki lännessä puhuttiin "suomettumisesta".  Ja kaikki tiesivät, että Kekkonen johti maata kovalla kädellä.   Kokoomus pidettiin poissa hallituksista, kommunisteille annettiin "kuoleman suudelma" ottamalla ne hallitukseen.

Suomi oli melkein idyllli.  Maanteillä näki vielä maitolaitureita. Nuorten Sävellahja soitti päivän hittejä. Hiukset olivat pitkiä. Ulkomaalaiset pysyivät poissa. Mitä nyt saksalaisia turisteja näkyi kesäisin.

Kaipaanko tuota aikaa? En tiedä. En varmasti. Olin toki silloin nuori. Ja silloin nuoret uskoivat (ainakin osa meistä) siihen, että tulevaisuus olisi parempi. Jotenkin uskottiin siihen, että maailma voisi olla joskus parempi meille kaikille. Jopa Afrikassa,  Latinalaisessa Amerikassa. Puhuttiin solidaarisuudesta.

Tämän päivän nuoren maailma on ilmeisesti  toinen. Kova, armoton. Maailma, missä nopeat syövät hitaat.  Ihmiset, jotka eivät menesty, eivät tarvitse (tai ansaitse) yhteiskunnan tukea, ja jos sitä ei löydy lähimmäisiltä, paha juttu.  Minkäs teet? Siltä ainakin vaikuttaa.

En todellakaan haluaisi olla nuori nyt.  Ei ole kivaa olla ikääntyvä. Mutta, entäpä  jos toisaalta Suomen (ja maailman) tulevaisuus joskus  on joidenkin sydämettömien, miltei sosiopaateilta vaikuttavien nuorten käsissä...vai onko kyse vain siitä, että ajattelutapa muuttuu, kaikki on eräänlaista aaltoliikettä?  Ehkä seuraava vuosikymmen on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vuosikymmen? Toivon niin.

En myönnä! 

Ihan normi(?) päivä Aurinkorannikolla

Eilen oli Espanjassa (ja muutamassa muussa maassa) yleislakko. Sen oli tarkoitus osoittaa, että ihmiset (ja erityisesti ns. työväestö) on saanut tarpeekseen oikeistohallituksen kuristuspolitiikasta.

Näiden lakkojen ja mielenosoitusten kuva on kaksijakoinen. Ammattiliitot haluavat kaiken tapahtuvan laillisesti ja "rauhallisesti". Mikä ei tarkoita, että ihmiset olisivat rauhallisia, vaan sitä, että kaikki tapahtuu laillisesti, ja ilman väkivaltaa.

Valitettavasti monet nuoret ihmiset (kuten opiskelijat) ja anarkismiin taipuvat (edelleen yleensä nuoret)  ihmiset sortuvat väkivaltaan ja paikkojen rikkomiseen.  On siis ymmärrettävää, että poliisi vastaa väkivaltaan väkivallalla.

Espanjan poliisi on aina ollut tunnettu voimakkaista, jopa raaoista otteistaan. Tämä nähtiin jälleen kerran.

Tänään on sitten nähty eilisen kuvia.   Ei kovinkaan kaunista.

Itse menin tänään  aamupäivällä  vaimon kanssa pesemään pyykkejä itsepalvelu-pesulaan. Pesukone kun lakkasi toimimasta.  No worries. Ja sitten ostin markkinoilta Bacelona-tohvelit!

Illalla ulos koiran kanssa. Supermarketista pari ostosta. Ulos tultuani marokkolainen mies halusi myydä minulle moottorisahan. Kerroin, että en itse tarvitse , mutta  naapurini, jolla on takka, voisi olla kiinnostunut. Mikä on sitten hinta? 200 euroa, kuulema. Kun on tuliterä. Sanoin, että minulla ei ole rahaa mukana, vain kortti.
Mies sanoi, että voisin mennä nostamaan kortilla rahaa.
Mutta, en haluaisi maksaa enempää kuin 50 €, ja, sitäpaitsi, minulla ei ole rahaa mukana.
Rehellisesti sanottuna - vaikka en olekaan nähnyt mitään  moottorisahamurhaaja-leffaa - en halunnut kävellä puolta kilsaa automaatille. Mies seurasi minua melko pitkään...."50 euroa on parempi kuin ei mitään". Onhan se. Tiedän että saha (melko varmasti varastettu!) oli ainakin 300 euron arvoinen. Ja, tietysti, juuri nyt, minullla ei ollut kännykkää mukana! Ehkä naapuri olisi halunnut ostaa?

Matkalla ohitin miehen, jolla on vain yksi jalka. Kerjäämässä rahaa toisen supermarketin luona. Useimmat ohittivat hänet luomatta tuskin katsettakaan. Katsoin kukkarooni: ehkä hieman yli euron, pieninä kolikoina. Annoin ne miehelle. En siksi, että tuntisin itseni "hyväksi ihmiseksi", tai, että Pyhä Pietari, siellä portillaan, sanoisi, että koska olen ollut ns. hyvä ihminen, hän laskee minut portin sisälle. Annan aina rahaa ihmisille. Tuskin kukaan kerjää, ellei tarvitse? Ainakaan Espanjassa ei ole organisoitua kerjäämistä.

Normi päivä?  Mikä  se sellainen on?  

Hyppïvä Lee ja muita hauskuuksia Aurinkorannikolla

Aurinkorannikolla ilmestyy useita kaupunkilehtiä. Lehdentekijät  itse suosivat tätä  nimeä; ilmaisjakelulehti vie ajatukset siihen ettei ilmainen voi olla hyvää, vaikka, vanhan laulun (ja sanonnan) mukaan  "parhaat asiat elämässä ovat ilmaisia" .  Hieman samaan tapaan, kuinka "halpa" vie ajatukset halpahintaiseen. Edullinen ja.varsinkin tarjous kuulostavat paljon paremmalta.

Koska näistä  lehdistä ei tarvitse maksaa, niiden täytyy kerätä rahansa olemassoloonsa eri tavalla. Mainoksilla.

Vanha  sanonta (jälleen) toteaa: Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.  Käytännössä siis esim. monien lehtien ns. arvostelut vaikkapa ravintoloista ja niiden ruuasta ja palveluista ovat vähintäänkin positiivisia; lehti haluaa, edelleenkin, mainostulot.  Samaan tapaan lehdet esittelevät erilaisia paikallisia yrityksiä ja yrittäjiä. Mitä kiittävämpi  arvostelu tai esittely, sitä suurempi ilmoitus. "Raavi minun selkääni, niin minä raavin sinun selkääsi!" on suora käännös amerikkalaisesta  (?) sanonnasta..

Toki suorempiakin linkkejä on. Fuengirola.fi oli aikaisemmin nimeltään UusiFuengirola. Ja, jäljet johtavat sylttytehtaalle.  Eli, ensin UusiRauma ja sitten Uusi Suomi.

Aurinkorannikolla  toimivista suomalaisista puolueista (tietääkseni) ainoa  on Kokoomus. Fuengrola.fi tukee häpeämättä veljespuolue Partido Popularia. 

Varmasti rannikolla elää esim. Suomessa aikoinaan  hyvin ansainneita entisiä  paperityöläisiä.  Nyt eläkkeellä.  Tämän  päivän poliittisessa ilmastossa ei vain ole kovinkaan muodikasta olla "sossu". Perus-eläkeläiset eli Perussuomalaisten kannattajat luultavasti ajattelevat: "Raukat vain  menkööt merten taa". Ja kepulaiset "tallaavat niitä polkuja viimeiseen asti, vaikka naapuri omansa myy"...eli he pysyvät Suomessa. 

Britit ovat tietysti enemmistönä aurinkorannikon  ulkomaalaisista. Ja siksi lehtiäkin on useita.  Yhdessä niistä  mies, joka käyttää nimä Leapy Lee, kirjoittaa usein  muslimeista, Britannian labour party´sta  (työväenpuolue) ja BBC:stä  nimittäen kahta viimeksi mainittua hauskasti(?)  "bolshevikeiksi" jne.

Mies itse on "one hit wonder" kuusikymmentäluvulta.   Kapakkatappelun ja sitä seuranneen linnatuomion jälkee mies työskenteli mm. Saudi-Arabiassa, mikä tekee hänestä asiantuntijan mitä tulee arabeihin ja muslimeihin. Yhdessä kirjoituksessaan (kolumniksi nimittäminen  olisi arvonnousua) mies nimittää Pakistania lähi-idän valtioksi...Ja brittinuoret, jotka putoavat humalassa tai huumeiden vaikutuksen alaisina  parvekkeilta, ovat espanjalaisen rakentamistavan uhreja....jne. jne. Hauskasti (?) mies lopettaa kirjoituksensa Keep the faith., love Leapy Lee...varsinainen positiivari!

Mutta, kuten (jälleen vanha sanonta toteaa), joskus sokeakin kana löytää jyvän.

Yhdessä kirjoituksessaan mies toteaa, kuinka nykyisin on turhaa jutella lapsen kanssa  ja/tai yrittâä saada lasta nauramaan tai hymyillä lapselle. Koska ihmiset pelkäävät - ja valitettasti ehkä syystä - että olet pedofiili.

Kun olin lapsi, puhuttiin "namusedistä". Onko näitä pervoja tänä päivänä enemmän? Vai onko niin., että useammat joutuvat kiinni? En tiedä.

Sen tiedän, että kun näen ihanan, kauniin, iloisen koiran, mikään ei estä minua puhumasta sille. Paitsi sen omistaja!   Jos kysymys on ihanasta, kauniista lapsesta, en uskalla. Jopa valokuvat omista lapsista kylvyssä voivat saada aikaan prosessin, mitä ei olisi koskaan pitänyt tapahtua. Näin on todellakin tapahtunut isälle, joka meni hakemaan valokuvia liikkeestä. Kuvat kehittänyt henkilö oli ottanut yhteyttä poliisiin! Kuvissa kun mitä ilmeisemmin oli lapsipornoa!

Millainen  on se maailma, missä nykyisin  elämme?  Oliko maailma aina yhtä paha? Emme vain tienneet? Vai tekeekö media kärpäsistä härkäsiä? 

Hämärämiehiä ja -naisia? Onko asioita jotka eivät kestä "auringonvaloa"?

Aurinkorannikolla on  turistioppaiden ym. mukaan (lähteestä ja laskutavasta riippuen) 300-330 vrk/vuodessa aurinkoista. Valoa siis riittää, vuodenajasta riippuen, aamuvarhaisesta jopa kello kymmeneen.


Nyt kun kesä täällä Etelä-Espanjassakin on lopulta ohi, ja paluu normaaliaikaan on muuttanut illat pimeämmäksi, törmää asiaan, mikä aikoinaan yllätti ja hämmästytti, ja vieläkin häiritsee.

Espanjalaiset (lue: andalusialaiset) autoilijat tuntuvat laittavan autonsa ajovalot päälle vasta kun eivät pysty lukemaan autonsa mittareita.  Se, että auton valot samalla auttavat muita liikenteessä olevia huomaamaan ajoneuvon ja - kuten esim. valoisana aikana - tajuamaan että kysymyksessä on liikkuva kulkuneuvo, ei tunnu tulevan  mieleen.  Hieman sama juttu kuin joillekin suuntamerkin näyttäminen; kyllä minä tiedän minne olen menossa, ja mitä se muille kuuluu!

Toinen, yhtä tärkeä "puute" on se, että ainakaan minä en ole löytänyt heijastimia mistään. Toki täälläkin on liikuntaan tarkoitettuja tuulipukuja ja verkkareita, joissa voi olla heijastin. Nauhoja tai ripustettavia heijastimia sen sijaan ei ilmeisesti ole.

Polkupyöräilijät ovat sitten asia erikseen. Ainakaan Andalusiassa ei juurikaan näe aikuista polkupyöräilijää, ellei kysymyksessä ole urheilija. Joko kuntoilija tai aktiivi pyöräilijä. He tuntuvat liikkuvan valoisaan aikaan, nuoret (joskus lapset) taas jopa iltaisin, ja lähes poikkeuksetta, ilman minkäänlaisia valoja.  Pyörissä sen sijaan on usein kiinteät heijastimet, mikä toki on tyhjää parempi.

Pyöräteitä kaupunkien ja  muiden taajamien  välillä ei ole. Niinpä monet ajelevat maantien vieressä olevalla "rampilla", joka on kapea, mutta sentään eristetty tiestä metallisella aidalla tai puomilla.  Valitettavasti myös skootterit käyttävät usein  samaa.

Skootterien kuljettajat ovat useimmiten nuoria; pienimoottoriset, mopon kaltaiset skootterit ovat nopeita, ne voivat kulkea yli 60 km/h, ja puikkelehtivat usein autojen välissä taajamissa.

No, jotakin hyvää on tapahtunut. Ilmeisesti espanjalaisnuoret, jotka ihailevat moottoripyöräurheilua (Espanjallahan on useita maailmanmestareita eri luokissa)  kokevat itsensä cooliksi kun käyttävät kypärää.

Minulla on mukana pieni "taskulamppu" (itse asiassa kynän kokoinen valaisin, joka saa virtansa kiertämällä vipua muutaman sekunnin ajan) kulkiessani koirani kanssa iltahämärissä tai pimeällä.  Jossakin minulla on vanha heijastinnauha, aikoinaan vakuutusyhtiöstä saatu. Taidan laittaa sen koirani Billyn kaulapannan ympärille, jos/kun sen jostain löydän.

Ehkä huomenna? Mañana. 

Journalismin kukkasia ja rikkaruohoja

Fuengirola.fi -kaupunkilehti (aikaisemmin Uusi Fuengirola) ei ole koskaan vakuuttanut puolueettomuudellaan. Esim. Fuengirolan Partido Popular- puolueeseen kuuluva kaupunginjohtaja on näkynyt lehdessä  joka ainoassa kissanristiäisissä ja  saanut muutenkin melkoisesti palstatilaa. Onhan hän "veljespuolueen" eli Kokoomuksen kaltainen oikeistopoliitikko. Nimi (aikaisemmin)  Uusi Fuengirola viittaakin Uusi Rauma- kaupunkilehteen ja Uuteen Suomeen. Jäljet johtavat siis sylttytehtaalle.

Kun luen ns. kaupunkilehteä, toivoisin lehden  keskittyvän puoluetettomaan informaatioon.
Näin osittain onkin. Kolumnit ovat asia erikseen.

Fuengirola.fi -lehden numerossa 32 (2.11.2012)  Asko Tanhuanpää kommentoi Suomen kunnallisvaaleja. Hän nimittää Paavo Arhinmäkeä parta-anarkistiksi.

"Radikalismi on äärisuunta, joka tavoittelee läpikotaista muutosta tai uudistusta. Tämä on yksi määrittelyistä.  Yleensä, käytännössä, pommeja, poliittisia murhia.  Esimerkkinä vaikka 60-luvun Beider-Meinhoff Saksassa."

Paavo Arhinmäen, suomalaisen ministerin, nimittäminen anarkistiksi voisi olla oikeusjutun paikka.  Kuitenkin,  entisen urheilutoimittajan, nykyisen ilmaisjakelulehden "kolumnistin" haastaminen taitaisi olla tuhlaamista  ruutia variksiin.   Mies kun tuntuu (onkohan dementia tulossa?) sekoittavan 60-luvun herjan "partaradikaali" parta-anarkistiin.
Onkohan muuten Espanjan nykyinen presidentti (eli suomeksi  pääministeri) Rajoy luotettava? Miehellä kun on harmaa parta (hiukset tosin värjätty mustaksi)?