Kirjailija kertoi istuneensa kirjoituskoneen (kuka muistaa mikä se on?) edessä tuskaillen, ellei tekstiä synny. Valkoinen, tyhjä paperi koneessa tuntui ilkkuvan.
Tänä päivänä kirjailija/kirjoittaja istuu jonkinlaisen sähköisen aparaatin edessä ja työstää tekstiä, jota on helppo muuttaa, tuhota tai jatkaa. Roskakori ei täyty rypistetyistä papereista.
Sama kammo saattaa silti iskeä. Tekstiä ei synny. Ruudulle ei tule mitään.
Silloin toki voi laittaa ruudulle vaikka musiikkia, elokuvan, tsekata uutisia. Jospa sieltä saisi vinkkiä?
Luin jälleen yhtä Donna Leonin dekkaria, missä poliisit levittivät sormenjälkijauhetta rikospaikalle. Ajattelin, että kirjailija oli pudonnut teknisen kehityksen kyydistä. Eivätkö nämä tutkimukset ole niitä, joita tehdään tietyllä valolla? Ilmeisesti monenlaisia tekniikoita on edelleen käytössä. Sormenjälkijauhekin on siis edelleen olemassa.
Kirjailija muuten vieraili Suomessa hiljattain.
Ja kehui muuten, kuinkas muuten.
Rikoskirjailijan työ on (luultavasti) helpompaa tänä päivänä, kuin vaikkapa Agatha Christien aikana. Aikataulut, kartat, monet muut faktat löytyvät erilaisia hakurobotteja käyttämällä.
On myös aiempaa helpompaa välttää virheitä. Luin kirjaa, missä naisen "poltot" alkoivat, ja ajattelin, että sehän on väärä ilmaisu. Sitten tajusin, että ehkä kirjailija käytti sitä osoittaakseen, millä vuosikymmenellä mentiin. Tai sitten ei.
Joskus tuntuu, että ne blogikirjoitukset, jotka olen kirjoittanut, alkavat olla tarpeeksi.
Toisaalta, joskus kun herään keskellä yötä, mielessä pyörii asia, josta voisin kirjoittaa. Uskon muistavani seuraavana päivänä.
Joskus muistan, joskus en.
Olisikohan syytä laittaa vaikkapa pieni sinikantinen muistivihko yöpöydälle? Jotkut kirjailijat kuulema pitävät sellaista aina mukanaan.
Blogi on ollut minulle lähinnä jonkinlaista terapiaa. En ole koskaan haaveillut suuresta määrästä lukijoita, koska en ole julkkis, poppari tai poliitikko.
Jos joku/jotkut ovat niitä lukeneet, hyvä.
Ehkä en laita sittenkään vielä "pillejä pussiin". Onhan maailma aiheita täynnä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti