Vanha vihreä?

Viime aikoina on Suomessa mieliä kuohuttanut vihreän puolueen edustajan käytös lennolla.

Poliittisen kartan mukaan teko on ollut törkeä osoitus asettumisesta lain yläpuolelle. " Oikeusvaltiossa viranomaiset tulkitsevat ja panevat täytäntöön eduskunnan säätämiä lakeja. On oikeusvaltion kannalta sietämätöntä, jos jotkin ryhmittymät nostavat itsensä lakien yläpuolelle ja katsovat oikeudekseen valita, mitä lakeja, viranomaispäätöksiä tai tuomioistuimen ratkaisuja ne kunnioittavat, Halla-Aho kommentoi Suomen Uutisille."

Toisille on tullut mieleen tapaus 50-luvulta  Rosa Parks
on monille symboli afrikkalais-amerikkalaisen kansalaisoikeusliikkeen "äitihahmona".

 Nelson Mandela
oli mm. Britannian pääministerin Margaret Thatcherin mielestä pelkkä terroristi.  Vuosikymmenien vankeuden jälkeen miehestä tuli Etelä-Afrikan presidentti maan ensimmäisten vapaiden vaalien jälkeen.

Olen lukenut aiheesta kolumnin, jonka allekirjoitan täysin. Aina en kirjoittajan (Rysky Riiheläinen) kanssa ole samaa mieltä, mutta tämä on täyttä asiaa.

Erityisesti kaupallisilla tv-kanavilla on usein tapana lopettaa joskus rankka uutisilta "kevennyksellä".

Sallittakoon se myös minulle.
"Viejo verde" espanjassa tarkoittaa sananmukaisesti  "vanhaa vihreää". 
Olen ehkä punavihreä (mikä monelle on haukkumasana pahimmasta päästä), ja siksi tuo nimitys sopisi minulle.
Viejo verde  on dirty old man englanniksi.
Suomalaista sanontaa en tunne.  Likainen vanha mies?  

En tunnusta. Käyn suihkussa tarpeen mukaan, enkä yritä lähennellä alaikäisiä sen enempää kuin varttuneempiakaan.

Politiikka kyllä kiinnostaa. Ja ihmisoikeudet. Siinä mielessä olen ylpeä punavihreydestäni. 



 

Liikuttava kylä eli Molin "taas" Mänttässä (2018)

Parin vuoden tauon jälkeen oli halu  päästä katselemaan vanhoja kotiseutuja. Matka alkoi tiistaina 24. heinäkuuta.
Lentolippuja varatessani oli vielä kevät, ja toiveissani oli päästä hetkeksi pakoon eteläisen Espanjan kesän kuumuutta vilpoisempiin maisemiin. Toisin kuitenkin kävi : lämpöaalto Suomessa jatkui ja jatkui, ja mittari kohosi jopa yli 30 asteen. 

Itse matka, joka tosin alkoi miltei epäinhimillisen aikaisin, jatkui  lennolla  Helsinkiin ja bussilla Tampereelle ilman hankaluuksia.
Siellä sitten linja-autoasemalla (jossa varsinainen lipunmyynti on annettu kahvilalle), minulle lippua myynyt nuori nainen väitti, ettei pikavuoroa, jolla pääsisi suoraan Mänttä-Vilppulaan ole. Tuo virhe aiheutti sen, että pikavuorolla Ruovedelle pääsin vain Orivedelle saakka.(Tämä lyhyesti kerrottuna...)
Vaikka USB-kytkentä oli päällä puhelimessani bussissa, se oli yllättäen tyhjä perille Orivedelle  päästyäni. Läheisen K-marketin henkilökunnan ystävällisyyden avulla sain soitetuksi (baarista, joka oli jo suljettu!) siskoilleni, jotka pienen odottelun jälkeen saapuivat minut pelastamaan. Kiittelin marketin ihmisiä ystävällisyydestä ja luottavaisuudesta.

Pari päivää vietin veljeni  ja hänen avopuolisonsa luona. Eko Hakanen on ollut MOMin puuhamiehiä, ja päivisin hän hyppäsi sähköpyöränsä selkään usein parikin kertaa hoitamaan hänelle kuuluvia talkootöitä.

Kortteerin vaihto, nyt "ison siskon" Kyllikki Palletvuoren  luo.  Saunassa piti tietenkin käydä, kuistilla istua olutpurkki kourassa. "Laiska auringossa"...

Sitten olikin jo perjantai.  Kirjasto otti varaslähdön klo 11. Mänttäläissyntyisen Arto Huhtisen  Kansalaissota-aiheinen näyttely piti toki nähdä. Näyttelyn avasi runoilija ja tietokirjailija Timo Malmi. Musiikkia esitti A-J Keskinen, jonka isä on entinen mänttäläinen.  Kirjastossa tapasin myös mm. Virkamäen Markun.


MOM-tapahtuma avattiin Mäntän torilla virallisesti kello 12. Perjantaitorilla oli paljon ihmisiä, mutta onnistuin olla tapaamatta monta tuttua, jotka kertoivat myöhemmin  olleensa siellä samaan aikaan. Torilla  tapasin aina positiivisen ja iloisen Sari Pellin.

Juicen sutkautukset jäivät kuulematta. Linda Huhtinen olisi ollut kirjastolla klo 13. Yhden ainakin tiedän. Nainen näki Juicen jossakin baarissa ja meni tohkeissaan kertomaan: "Mun miehellä on kaikki sun levys!" Tähän Juice: "Ai jaa, oonkin miettinyt että kuka ne vei!"

Beatles- tribuuttibändi Helter Skelter (Vuorenmajalla) ja  duo Los Dos (Taavetinsaaressa) esiintyivät samaan aikaan eli klo 19. Jälkeenpäin ajatellen valitsin väärin "pikkuveljeni" Sepen ehdotuksesta ensinmainitun, osittain siksi, että tiesin  Los Dosilla olevan vielä toinenkin esiintymistilaisuus. Helter Skelter (samannimisiä bändejä on muuten monessa maassa) soitti melko ponnettomasti pyrkimättä sen enempää "autenttisuuteen" kuin tuomaan mitään mitään uutta tuttuun materiaaliin.  Viinituvalla tapasin Kirsi Linikon ja Anneli Toivolan.

Ravintola Göstan puistossa esiintyi "legendaarinen" Kazapanos.  Pitkän linjan muusikko Hannu Savolaisella on ollut aikoinaan mm. bändit Laiskat auringossa ja Hannu Savo ja Kamiina, jolla oli aikoinaan mm. radiohitti Rakkauden valo, mutta tämä viimemainittukaan ei valitettavasti  onnistunut nostamaan bändiä sinne suurten nimien joukkoon.  Bändi Kazapanos on kuuleman mukaan ollut jonkin aikaa telakalla, mutta soitto soi nyt ainakin mahtavasti, mukana vanhaa ja uutta materiaalia.Tanakkaa menoa.

Lauantaina poikkesin Valtatien kirpparilla, mistä mukaan jäi vain vanha Tex Willer -pokkari. 
Sorala soi oli mukava puoliakustinen soittotapahtuma, mitä isännöi musiikin entinen - ja nyt myös taas nykyinen - mänttäläinen musiikin monitoimimies Eero Peltonen, mukana myös toki duon toinen jäsen Järvisen Antti. Mukana myös mm.  Eeron kavereita ja Väinölä Bänd. Mahtava iltapäivän piknik-konsertti. Kaksi entistä koulukaveriakin bongasin, fb-frendi Helena Peltonen-Gassmanin ja entisen Kehusmaan Hilkan, jonka nykyisen sukunimen samantien unohdin...
Myöhemmin illalla Vuorenmajalla rockasi vielä Tomi Havinen band.

Sunnuntaina kävin vielä taiteeseen tutustumassa mm. Kellari 
Galleriaan. Samoin Tomi Tuulirannan shokeeraavaan Unohdetut -valokuvanäyttelyyn.

Monia muitakin tapasin, kuten Ylisen Ekon vaimoineen.

Mää Oon Mänttästä tarjosi tänäkin vuonna todellakin jokaiselle jotakin. Kaikkeen ei valitettavasti ehdi.  Niinpä onnistuin käymään esimerkiksi Pekilossa vasta maamantaina. Mänttää edusti siellä mm. upeasti entinen mänttäläinen taiteilija, sisarentyttäreni Emmi Kallio, jota en valitettavasti nähnyt edellisen lauantai-illan "Mää oon Mänttästä ja kuvataiteilija!" -tapaamisessa, mukana Emmi, Anna Pekkala ja Pasi Soukkio.


MOM  -tapahtuman lisäksihän Taidekaupunki tarjoaa niin turistille, satunnaiselle matkaajalle kuin kaltaiselleni nostalgiatrippaajalle jokavuotiset Kuvataideviikot, Musiikkiviikot ja mitä vielä.  

Niin se viikko taas vierähti. Ehkä taas ensi vuonna?