Kenen joukoissa seisot eli Taistolaisuuden lyhyt historia

Luonnollisestikaan tämä ei ole selvitys tai historia aiheesta nimeltä taistolaisuus. Vain huomioita henkilöltä, joka ei koskaan ollut itse mukana.  Olisin ollut liian "revari" ja "noske"


Taistolaisuus on nimi, jonka antoi Helsingin Sanomat ilmiölle, jonka peruslähtökohta oli Suomen Kommunistisen Puolueen (SKP) eduskuntaryhmän vähemmistö, jonka (epävirallinen) johtaja oli Taisto Sinisalo.
 Pitkän linjan vasemmistolainen ja kommunisti Sinisalo valitsi lopullisesti paikkansa SKP:ssä hyväksymällä Tsekkoslovakian miehityksen. Enemmistö tuomitsi miehityksen.

Toinen "taistolaisuuden" saareke jossa vallitsi  monien 70-luvun taiteilijoiden, näyttelijöiden, kirjailijoiden ja muusikoiden jokseenkin romanttinen käsitys "vallankumouksesta", joka lopettaisi riiston, imperialismin ja rasismin maailmasta. Osalle näistä ihmisistä oli ilmeisesti kyse irtiotosta "porvarillisuudesta", vastapainona vapaa seksi, alkoholi ja yleinen hauskanpito, joka naamioitiin opiskeluksi marxismi-leninmismiä. Mikä  kielsi osaltaan kaiken negatiivisen informaantion "reaalisosialismista" neuvostovastaisena.

Kolmas Taistolaisuuden saareke oli yliopistomaailma.  Nuoret ovat usein ihanteellisia (vaikea tosin uskoa, kun lukee tämän päivän kokoomusnuorten tai perussuomalaisnuorten kommentteja), ja 70-luvun monet nuoret uskoivat maailman todella  olevan muuttumassa. 

Mikä "taistolaisuuden" historiallinen ja/tai poliittinen merkitys on tai oli?

Hyvin vähäinen.

Jostain syystä näkee usein vaatimuksia, että 70-luvun taistolaisuudesta pitäisi tehdä tieteellisiä tutkimuksia, ehkä väitöskirja.

Miksi? 

Taistolaisuuden aika oli hyvin lyhyt, ja siitä on jäljellä tuskin muuta kuin fraasi.  Miltei mikä tahansa voi saada sen leiman. Feminismi, metoo-kampanja.  
 
Eiköhän unohdeta koko juttu ja luoda katse tulevaan?






 

Greatest Show on Earth: Jalkapallon MM 2018.

Joskus 70-luvulla yksi kestosuosikkejani oli albumi, jonka tekijöitä ei ainakaan voinut syyttää turhasta vaatimattomuudesta. He kutsuivat itseään nimellä The Greatest Show On Earth.
Albumi oli heidän toisensa, ja samalla viimeinen. LP:n omisti pikkuveikkani Eko.

Jalkapallon maailmanmestaruuskisoja on myös nimitetty samoin, se kun tiettävästi kerää enemmän seuraajia kuin mikään muu urheilu- tai muu tapahtuma maailmassa.

Jalkapallo on suosituin urheilulaji useimmissa maissa. Yhdysvalloissa sitä pidetään yleensä sopivana naisille ja nuorille (sic!) ja Kanadassa ykkönen tietysti on jääkiekko. 
Suomessa ykkönen on luonnollisesti jääkiekko.

Tämänkertainen World Cup oli monella tapaa erilainen kuin ennen.
Ensinnäkin, moni "ennakkosuosikki", mukaan lukien puolustava mestari Saksa, putosi jo varhaisessa vaiheessa.  Espanja,  Argentiina, Brasilia...

Yksi ennakkosuosikki, englantilaisen Valioliigan huippujoukkueitten pelaajia vilisevä Belgia joutui tyytymään bronssiotteluun. Sen he kuitenkin voittivat, eivätkä pelaajat varmaankaan olleet todella pettyneitä tulokseen. Ainakaan fanit eivät olleet, ja joukkue sai kotimaassaan sankareiden vastaanoton.

Englanti pelasi hyvin, ja sai monet fanit jo uskomaan, että "football is coming home".

Finaalissa voittajasuosikki Ranska voitti upeasti taistelleen Kroatian lopulta 4 : 2. Ottelun tuomaritulkinnoista on keskusteltu paljon, ja varmaa on, että se lopultakin ratkaisi paljon. 

Maailman suurin show on  ohi. Ei jalkapallo ole koko elämä, eikä minulle elämä ole pelkkää jalkapalloa. Kun vaimo sattui olemaan kuusi viikkoa kirjaimellisesti maailman toisella puolella (down under, eli Australiassa, elämä aika suurelta osin oli jalkapalloa. 
(Voin jopa katsella kaikki haluamani matsit isolta tv-ruudulta läppärin sijaan ;) )

Joidenkin mielestä kisoja ei olisi pitänyt antaa "Putinlandiaan". Miksi? 
Maailma tarvitsee urheilua, oli se kuinka kaupallista tahansa. Jalkapallon MM- ja EM- ja muissa kisoissa pelaavat miljonäärit oman maansa väreissä, mikä sen somempaa.