Nuorena kai useimmat toivovat elämäänsä jännitystä, vaihtelua, pientä seikkailun makua.
Vanhemmiten haluaa pikemminkin sitä tasaisen tappavaa arkea; muutos kun useimmiten tarkoittaa menoa huonompaan suuntaan. Siltä ainakin usein tuntuu. Lääkäri ja lääkkeet tulevat tutuiksi...
Pienten lasten vanhempanakin ajatteli joskus: nyt on olleet niin kauan terveinä, eiköhän kohta jotain ilmene. Ja niinhän se usein kävi.
Toisinaan erilaiset sattumukset tuntuvat tulevan jonossa.
Kuten nyt.
Pueblon presidentti ilmoitti, että yhteen varastoistamme oli ilmeisesti murtauduttu. Lähellä oleva asunto on tyhjillään, joten rosmo on saanut puuhailla rauhassa. Mitään varastamisen arvoista huoneessa ei onneksi ollut. Turhaa roinaa vain. Melkein kävi voroa sääliksi...
Toisen varastomme vuokraaja taas jätti maksamatta vuokraa niin kauan, että kehotimme häntä tyhjentämään sen. Mies teki niin, mutta mulqvist ei toimittanut meille avainta.
(Nyt porukka on kadonnut ja asunto on tyhjillään ja ilmeisesti pankin hallussa.)
Samalla varastoreissulla vaimo ulkoilutti koiraamme. Omalla taloyhtiön parkkipaikalla Ella on juossut pallon perässä kymmeniä kertoja.
Itse palasin kotiin, valitettavasti, voisi nyt sanoa.
Parvekkeelle ilmestyi pian hiljattain yhteisöön muuttanut (kuulema) nuorehko mies huutamaan, ettei po. alueella saa pitää koiraa irti. Vaimo vastasi hieman kipakkaan sävyyn, ja seurauksena mies tuli koiransa kanssa ulos, sillä seurauksella, että melkein vasikan kokoinen peto, joka on aiemminkin yrittänyt hyökätä Ellan ja monen muunkin koiran kimppuun, teki nytkin niin, omistajaN yrittämättä kunnolla estää. Harkittu, aggressiivinen teko, parhaaseen nuoren espanjalaismiehen macho-tyyliin.
Asia siirtyy Guardia Civilille. Toivottavasti he ottavat asian todesta, eikä vain "hysteerisen naisen" valituksena.
Olemme ottaneet myös yhteyttä Pueblo Los Olivosin presidenttiin. Monet ihmiset ovat samaisesta koirasta valittaneet, että se haukkuu usein pitkin päivää.
Joistakin ihmisistä ei todellakaan ole koiranomistajiksi.
