Olen lukenut niitä eri järjestyksessä kuin ne on kirjoitettu tai ilmestyneet joko englanniksi tai suomeksi. Paras tapa olisi lukea ne "oikeassa järjestyksessä", koska niissä usein viitataan aikaisempiin rikostapauksiin.
Tässä romaanissa Scarpettan kumppani on jo kuollut, ja hän yrittää yhä koota itseään. Hän tekee työtään kuin robotti. Upottaa surunsa kovaan työntekoon.
Kay Scarpettan elämä tuntuu muutenkin muuttuvan painajaiseksi. Hän joutuu fyysisen hyökkäyksen kohteeksi, mistä hän selviää, mutta saattaa joutua syytteeseen itsepuolustuksen liioittelusta.
Hyökkääjä on ihmishirviö, jolla on karvoitus kuin ihmissudella (?)
Syynä on Scarpettan osuus murhaajan tekojen tutkinnassa.
Ninkuin tämä ei olisi tarpeeksi, häntä syytetään aikaisemmasta naispoliisin murhasta. Naisen, jonka ruumiin hän on joutunut tutkimaan ammattinsa puolesta. Hän ja uhri olivat tunnetusti vihamiehiä.
Koko tarina tuntuu kääntyvän horror storyksi. Onko Scarpettan vainoaja todellakin jonkinlainen hirviö? Vai onko kaiken takana jonkinlainen salaliitto? Näin tämä hyökkääjä väittää, kääntäen koko tapauksen ylösalaisin. Väittää jopa, että Scapetta kutsui hänet kotiinsa.
Kirja on saanut hyvät arvostelut. Joidenkin mielestä se on Patricia Cornwellin paras.
Minusta tarina on hieman liian monimutkainen. Siinä missä Scarpetta-tarinat ovat tähän asti olleet jokseenkin uskottavia, nyt liikutaan jossakin kauhutarinoiden tasolla.
Ihmishirviö, jolla on karvoitus kuin ihmissudella?
Scarpetta selviää hengissä. Jos se nyt jollekin oli yllätys. Samoin hänen rakastamansa siskontytär. Supernainen.
Hänen uskollinen apulaisensa konstaapeli Moreno, nahkaan pukeutuva, Harrikalla ajeleva rääväsuu samoin. Mies joka juo ja tupakoi liikaa ja on (ilmeisesti) salaa ihastunut "tohtoriin"
Sarja ilmeisesti jatkuu.
Mikään ei voi estää minua lukemasta seuraavaakin Patricia Cornwell -romaania.
- Alkuteos: The Last Precinct
- ISBN: 9789511311386
- Suomentaja: Erkki Jukarainen
- Julkaisuaika: 2017
- 464 sivua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti