Minulla on ollut elämässäni kolme koiraa.
Ensimmäinen koirani oli Billy (jonka nimi William oli jo sille annettu), koira, joka oli löydetty hylättynä kadulta.
Billy oli "gentlte soul". Koira, joka ei olisi tehnyt pahaa kärpäsellekään - vain syönyt sen.
Billy ei halunnut tapella tai edes haukkua. Se tuli toimeen ns. ongelmakoirienkin kanssa.
Toinen koirani (tai minun ja vaimon koira) oli cavalier king charles spaniel Noor.
Missä Billy ei halunnut pelata palloa, Noor halusi. Siihen asti
että "paristo oli tyhjä".
Nyt meillä (ja minulla) on koira Ella. Jälleen hylätty koira.
Jos emme mene rannalle (mihin talviaikaan poliisi antaa koirien mennä), kävelemme pitkähkön lenkin.
Monesti istun tiettyyn paikkaan teiden risteyksessä. Siellä on penkki levähtämistä varten.
Yhtenä päivänä aloin laskea, kuinka moni autoilija käytti suuntavilkkua kääntyessään.
. Kymmenestä neljä.
Iltapäivälehti (joka julkaistaan netissä) laittaisi ehkä otsikon: 60 % Aurinkorannikon autoilijoista ei näytä suuntamerkkiä.
Espanjalaiset mieluusti heittävät "läppää" naapureistaan. Näinhän se on kaikkialla. Yksi on, että Portugaliin myytäviin autoihin ei laiteta toimivia vilkkuja, koska kukaan ei niitä käytä.
¿Eso es?
