Olen suomalainen

"Olen suomalainen" lauloi Kari Tapio (oikealta nimeltään Kari Tapani Jalkanen) vuonna 1983 julkaistulla single-levyllä sekä samannimisellä albumilla.
Kappale on Raul Reimanin sanoittama suomalainen versio italiankielisestä kappaleesta "L'italiano", jonka alkuperäinen esittäjä on Salvatore "Toto" Cutugno. 

Italialainen kappale oli hieman kieli poskessa tehty, kun taas suomalaiseen versioon oli saatu melkoista paatosta. 
Voi jospa tietäisivät maailmalla,
Nyt mitä voikaan olla taivaan alla,
On täällä kansa, jonka kyyneleistä aikaan saisi aika monta valtamerta.

Ja edelleen: 
On tässä maassa itsepäinen kansa,
Ystävät jos pitää toisistansa,
Ei siinä erottaa muu silloin voi kuin yksin kuolema ja virkavalta vain.
 Siinä sujuvasti lainattiin Jorma Eton runoa Suomalainen.

On täällä elämä raskasta työtä, ja siinä harvoin on onni myötä.
Sen tietää vain yksin suomalainen.

Miksi "vain yksin suomalainen" sen tietää?  

Jukka Kuoppamäki levytti vuonna 1972 kappaleen Sininen ja valkoinen. Siinä hän lauloi mm.

Kotimaa kun taakse jäi, mietin hiljaa mielessäin,
Mitä siitä kertoisin, kysyjille vastaisin.
Kertoisinko köyhyyden, laudat eessä ovien?
Tai sen kaiken rikkauden? Kunnes tiesin vastauksen.
 Sininen on taivas, siniset on silmänsä sen.
Siniset on järvet, sinisyyttä heijastaen.
Valkoinen on hanki, valkoiset on yöt kesien.
Valkoiset on pilvet, lampaat nuo taivaan sinisen.

Niinpä. Tuossahan ne tärkeimmät asiat. Sininen taivas ja valkoiset pilvet ja hanki. Mitä köyhyydestä. "Laudoista päällä ovien".

Entäpäs minä itse (me, myself and I)? Lähes 20 vuotta Espanjassa, olenko muuttunut? No, vaikka sydänleikkauksen seurauksena ja aikana sain litrakaupalla espanjalaista (ehkä andslusialaista) verta, en alkanut laulaa vapautuneesti, tanssia ilman paria huurteista. Olen siis edelleen suomalainen. Puheliaampi ehkä olen kuin ennen (espanjalaiset luultavasti eivät lopeta pulinaansa edes nukkuessaan) ja muutkin kansalaisuudet ovat tottuneita small talkiin. Jopa vieraat ihmiset tervehtivät kadulla, eivät toki kaikki. Ja jos nuori nainen hymyilee, en heti tarkista onko housujen vetoketju auki...

Seuraan Suomen uutisia, urheilussa toki kannatan suomalaisia urheilijoita ja joukkueita.   Ja ihan kiva jos ja kun suomalainen laulaja tai yhtye menestyy maailmalla.     (HIM, Nightwish, Rasmus ovat olleety todella suosittuja myös Espanjassa.)

Viime vuosiin asti olen voinut olla ylpeä Suomen maineesta pohjoismaisena hyvinvointivaltiona, jossa koulutustaso on maailman korkeimpia, luokka- ja tuloerot moniin muihin maihin verrattuina pieniä. Korruptio lähes olematonta. 

Miten on nyt?  Kaikkea tuota on purettu.  

Olen eräänlainen elintasopakolainen. Vaikka emme eläkään leveästi ja joskus ovat eurot tiukoilla, Suomeen verrattuna elämä on suhteellisen halpaa. Eläkkeelläni en pystyisi elämään esim. Helsingissä, korkeintaan pienessä maalaiskaupungissa Suomessa, ehkä vanhassa entisessä rintamamiesomakotitalossa.  Olettaen, että työssä ollessani velat on maksettu. 


Olen suomalainen. En sen parempi kuin kukaan muukaan, mutta en huonompikaan.

Katso video:
 https://youtu.be/q8Zca5vsUFE

Vai valkeata joulua?

Tätä kirjoittaessani on Espanjassa Dia de Reyes eli kuninkaiden päivä. Tarinan  mukaanhan vastasyntynyttä juutalaisten kuningasta tulivat tervehtimään kolme kuningasta itäisiltä mailta.

 Matteuksen evankeliumin mukaan viisaat miehet tulivat itäisiltä mailta Jerusalemiin kunnioittaakseen vastasyntynyttä Messiasta, juutalaisten kuningasta, sillä he olivat nähneet taivaalla tähden, jota he pitivät merkkinä tämän luvatun kuninkaan syntymästä.
 Heitä johti tähti; GPS kun ei tuolloin kuulunut kamelin vakiovarusteisiin.

Raamatussa ei mainita "tietäjien lukumäärää, eikä sitä, olivatko he kuninkaallisia.

Espanjassa dia de Reyes on suuri juhla, ja aikaisempina vuosina joululahjat jaettiin silloin.  Jouluaattona syötiin jouluateria, mutta ilmeisesti muun maailman tapoja noudattaen, myös  lähinnä lapset saavat silloin myös  lahjoja. 

Minulle tammikuun kuudes merkitsee loppiaista, sitä että  joulu on ohi. Käytännössä se merkitsee lähinnä sitä, että markettien kammottava joulumuzak valkoisine jouluineen on ohi, eikä televisiokaan mainosta ruokaa, leluja, parfyymejä.  Kauppojen ruuhkat ja liikenneruuhkat helpottavat.

Espanjassa kunnioitetaan perinteitä. Niinpä joulu on monille tärkeä (kuten varmasti Suomessakin). Pääsiäinen on kuitenkin vieläkin suurempi juhla kulkueineen ja kirkonmenoineen. Paitsi perinteet, kaikenlainen näyttävyys on espanjalaisille tärkeää.

Juttelin jokin aika sitten cordobalaisen, lähes naapurissa lomailevan miehen kanssa (samalla kun koirat leikkivät), ja jutellessamme puhuimme monista asioista, alkaen jalkapallosta. Jossakin vaiheessa kysäisin, onko (hänen mielestään) uskonto yhä tärkeä espanjalaisille. Hän sanoi uskovansa, että kyse on pikemminkin vanhasta perinteestä, ihmiset eivät välttämättä ole yhtä uskonnollisia kuin ennen. Toki monet yhä ovat.

Monille ihmisille  joulu on jonkinlaista toivon aikaa. Vaikka sen varhaishistoria saattaa hyvinkin olla pakanallinen, kristillinen joulu on monille suomalaisillekin tärkeä. Kirkkoon mennään kuuntelemaan joululauluja.

Minulle joulu on merkinnyt lähinnä vapaata aikaa, toki lasten ollessa pieniä oli upeaa nähdä näiden pienten ihmisten ilo lahjoineen ja joulupukkineen. Ja nauttia niitä laatikoita ja kinkkua...

Viime vuosina olemme vaimon kanssa matkustaneet  "sukuloimaan"  joko Englantiin tai Portugaliin, tänä vuonna joulu merkitsi meille brittiläis-suomalaista jouluruokaa kotosalla.  Ilman kuusta, ilman kynttilöitä. 

En kaipaa täällä Espanjassa valkeata joulua.  Suomen valkeita (kesä)öitä  sentään joskus. Eikä minulla, entisellä "hiihtoniilolla" ole edes suksia.

Kuningas elää?

Elvis 50-luvulla

Kohta on Suomessa jälleen loppiainen. Espanjassa se on Dia de los Reyes eli Kolmen kuninkaan päivä. Silloin maassa jaetaan myös vasta joululahjat. Katolisen maan tapaan.

 Kolme kuningasta (monissa maissa, mukaan lukien Suomi, heitä kutsutaan itämaan tietäjiksi tai viisaiksi miehiksi) kävivät kunnioittamassa uutta juutalaisten kuningasta joskus parituhatta vuotta aiemmin.

Kuningas  syntyi myös vuonna 1935. Vaikka kukaan ei huomannut mitään erikoisempaa  ennen vuotta 1956. Tammikuun 8. vuonna 1935 ei syttynyt tähteä taivaalla.  Rockin tuleva kuningas  oli kuitenkin syntynyt.

Tietenkin monet epäilivät miehelle annetun arvonimen oikeutusta viisikymmentäluvulla.  Valkoinen poika, joka kuulostaa "mustalta". Varastaa mustien musiikin!  Moni on myöhemminkin kyseenalaistanut Elviksen kuninkuuden. "Oikeaksi" rockin kuninkaaksi on ehdotettu milloin Chuck Berryä, milloin Little Richardia...tai Jerry Lee Lewisis, joka kuuleman  mukaan joskus sanoi: "Elvis may be the King, but I´m the best!"

Tänä päivänä on edelleen olemassa  afrikkalais-amerikkalaisia (ja myös valkoihoisia) , joiden mielestä Elvis oli vain "copy cat". Kalpea kopio. "Todistuksena" on mm. Elviksen alkuaikojen tuottajan, Sun Recordsin omistajan Sam Phillipsin toteamus, että jos hän "vain löytäisi valkoisen pojan, joka kuulostaa mustalta, hän voisi tehdä miljoona dollaria". Todistellaan myös, ettei Elvis 
kirjoittanut  itse kappaleitaan. Ei kirjoittanut (vaikka hänet mainitaankin osallisena joissakin levykansissa ja luetteloissa), mutta kuka sanoo, ettei vaikkapa arvostettu oopperalaulaja ole uskottava, kun hän laulaa "vain"  toisen kirjoittamaa musiikkia? 

Väittely Presleyn  merkityksestä onkin mielestäni turhaa. Hänen alkuaikojen levytyksensä osoittavat, että mies pystyi ottamaan minkä tahansa laulun; bluesia, countrya, viihdettä, ja tekemään siitä omansa. Monet valkoihoiset laulajat tekivät siistittyjä cover-versioita (kuten vaikkapa Pat Boone). Elvis ei siistinyt vaan usein jopa lisäsi intensiteettiä. 

Myöhemmin Elvis meni lähemmäksi keskiverto pop-musiikkia. Hänen tekemänsä elokuvat ovat useimmiten lähinnä tuskallista katsottavaa, ja musiikki lähinnä (harvoja poikkeuksia lukuunottamatta)  tyhjänpäiväistä.

Yksi Elviksen tyhjänpäiväisistä elokuvista. Blue Hawai.

Vuonna 1968  Elvis teki legendaarisen Come back specialiksi  nimetyn paluun TV-studioon, ja sen jälkeen vuosien ajan kiertueita ympäri USA:ta. 

Elvis TV-Special

Tarina kertoo, että tv-tuottaja laittoi Elviksen seisoskelemaan Sunset Boulevardille vilkkaana aikana. Harva tunnisti miestä. Tuskin kukaan pyysi nimikirjoitusta. Hysteriaa herättänyt tähti tuntui olevan vain entinen tähti. Jotakin oli siis tehtävä.

TV-ohjelma, missä Elvis esiintyi  pukeutuneena mustaan nahkaan ja esitti "livenä"  mm. alkuaikojensa musiikkia oli menestys.  Uudet esiintymiset ympäri Amerikkaa seurasivat.  Mies kiersi useiden vuosien ajan ahkerasti esiintymislavoja.  Päätyen crooneriksi Las Vegasissa. Viihdyttäjäksi, joka lähinnä  parodioi alkuaikojen rock-aikaansa. Viimeiset vuodet olivat täydellistä alaspäinmenoa. 

Elvis Las Vegasissa.

Tänä päivänä Elvis on legenda. Hänen levyjään on myyty kuoleman jälkeen paljon enemmän kuin hänen elämänsä aikana. 

Jokaisena Elviksen syntymäpäivänä (kuten myös kuoleman päivänä)  lukuisat tv-kanavat ja internet-portaalit myyvät kaikenlaista Elvis-memorabiliaa eli keräilykamaa. Usein aivan turhaa tavaraa. Kukaan tuskin tietää, montako erilaista musiikkikokoelmaa  on myynnissä.

Minulla on luultavasti kaikki "kunnollinen" Elvis-materiaali. 50-luvun Sun-levytyksistä 60-luvun armeijasta paluuun "Elvis is Back"-materiaaliin, ja lopulta vuoden -68 Come back- ja 70-luvun klassikoihin. 60-luvun alun jälkeen mies levytti paljon tarpeetonta elokuvamusiikkia.  

Elvis elää. Musiikissa, jonka hän jätti meille. Valitettavasti hänestä on tehty miltei pelkkä  tavaramerkki.  Vaimo, joka kerran jätti hänet, kerää rahat. 

Talis est vita.
Tällaista on maailman meno.