Jalkapallo, elämä ja kaikki muu

Katselin jokin aika sitten Barcelonan paikallismatsia La Ligassa.  Vastakkain maineikas, niin liigan kuin muitakin arvoturnauksia useampaankin kertaan voittanut, maineikas FC Barcelona ja sen paikallisvastustaja, Espanyol. Vaikka jälkimmäisen joukkueen nimi viittaisikin siihen, että kysymyksessä  on joukkue, joka samastuu enemmän Espanjaan kuin Kataloniaan, ei näin kuitenkaan välttämättä ole. Itse asiassa, joukkueen perustivat nimenomaan katalonialaiset eivätkä Espanjassa asuvat ulkomaalaiset (eli lähinnä britit) , kuten esim. Barçan kyseessä oli.

FC Barcelonasta muodostui kuitenkin eräänlainen Katalonian symboli. Diktaattori Franco tuki Real Madridia.
 Sisällissodan - jonka voittivat Francon johtamat falangistit - jälkeen Katalonian kieli oli kielletty. Samoin kävi Baskimaalle.  "Yhtenäinen Espanja" ei sallinut muita kieliä kuin kastilian.

Francon diktatuurin aikana Baskimaa oli miltei ainoa alue Espanjassa, missä ilmeni diktatuurin vastaista toimintaa.  Baskit olivat vähemmistö, ja heidän kielensä on yhtä kaukana euroopan kielistä kuin suomi.

Baskimaan väestösta suurin osa tänä päivänä ei puhu baskin kieltä. Tämä johtuu siitä, että Baskimaa on ollut (yhdessä Katalonian kanssa) Espanjan teollistuneinta seutua ja tarjonnut työpaikkoja koko Espanjalle.

Nyt, sen jälkeen  kun Kataloniassa järjestettiin (Espanjan hallituksen mukaan laiton) kansanäänestys itsenäisyydestä (äänestysprosentti oli tosi alhainen), näyttää siltä, että separatistiset liikkeet ovat vähenemässä.

Siinä missä monet Itä-Euroopan maat ovat halunneet mukaan (ja jotkut niistä päässeet)  Euroopan Unioniin,  toisaalta monissa jo EU:ssa jo olevissa maissa epäilyt ovat vahvistuneet.  Euroopan tilanne on epävarma.

Hajoaako Euroopan Unioni? Tuskin.

Tämän päivän Espanjan ongelma on pitkälle ulottuva korruptio.  Hallituspuolue Partido Popular ei ole halunnut (tai pystynyt) selvittämään sotkuja, vaan pikemminkin rajoittanut ihmisoikeuksia, kuten mielenosoituksia.

Mihin Espanja on menossa? Joidenkin jalkapallohuligaanien tappelut eivät anna kuvaa Espanjan tilasta. Jos - ja kun - ihmiset eivät saa osoittaa mieltään silloin, kun pankki vie omaisuuden, johon on käytetty koko elämän aikana ansaitut tulot...ollaanko todella menossa Francon aikaiseen diktatuuriin? Mitä tekee EU?

Vai tapahtuuko sama koko Euroopassa?



 

Tupakat pois ja piiput piiloon?

Kaksi vanhaa miestä istui puiston penkillä. Toinen sytytti savukkeen. Vierustoveri sanoi:
 - Tiedätkö, sillä rahalla, minkä käytit tupakkaan elämäsi aikana, olisit voinut  ostaa vaikka tuon suuren, komean  talon tuolla! 
 - Poltatko itse? kysyi tupakoitsija. 
 - En.
-  No missä on sinun talosi?
-  Ei  minulla ole taloa.
-  No, minulla on. Tuo talo on nimittäin minun.

Internet, kuten tunnettua, on paikka, missä jotkut kirjoitukset, olivat ne sitten tärkeitä  tai ei, säilyvät vuosia ja vuosia. Kukaan kun ei vaivaudu niitä perkaamaan. Joskus jopa tarpeellinen informaatio vanhenee, ilman että sitä poistetaan tai uusitaan.

Onnistuin jotenkin eksymään yhdelle vanhoista keskustelupalstoista. Ihmiset muistelivat kadonneita tuotemerkkejä. Joukossa mm. tupakkatuotteita.

Joku muisteli Boston-savukkeita. Lainasi mainos-slogania: "Tyttö poltti sydämens´ mut poika Bostonin". Koska juttu oli vuosia vanha, en viitsinyt huomauttaa, että itse asiassa tuo savukemerkki oli (myös kadonnut) Bristol.
Alkuperäinen riimi on tietystikin Rosvo-Roopesta; tyttö poltti sydämens´, mut Roope: sikarin.

Boston oli savukemerkki, jota myös minä silloin aikoinaan poltin suht. usein.(Tosin yleensä poltin vain yhden tai kaksi savuketta päivässä)  Siitä kun oli olemassa eräänlainen koululaispakkaus, "Pikku-Boston".  Se oli normaalia, 20 savuketta sisältävää pakkausta puolta pienempi, eli siinä oli kymmenen savuketta, hinta tuolloin  80 penniä. Sopi oppikoululaisen laihalle kukkarolle. (Silloin kun ei pihistänyt röökiä isän Armiro-askista.)

Tupakan haittavaikutuksista oli silloin puhuttu yleisesti jo ainakin pari
vuosikymmentä. Kukaan ei kuitenkaan tuntunut ottavan niitä kovin vakavasti. "Eihän sodassakaan joka mies kuole." Tupakkamainoksissa oli kuusikymmentäluvulla yhä nuoria, terveitä, urheilullisia ihmisiä. Erityisesti menthol-savukkeita mainostettiin raikkaina ja niissä oli mm. laskettelijoita, selvä viittaus raikkaisiin tuuliin.

40- ja 50-lukujen diivat, eli upeat naislaulajat ja -näyttelijät tupruttelivat savukkeita esityksissään  ja elokuvissa. Tupakointi oli  cool ja sexy.
 60- ja 70-lukujen filmeissä (ja näistä ajoista kertovissa dokumenteissa) tupakointi on yleistä kaikkialla julkisissa tiloissa ja kodeissa. Rikosfilmeissä ja  tv-sarjoissa poliisit tarjoavat kuulusteltavalle savukkeen heti alkuun...

Kesti vuosikymmeniä ennenkuin mikään muuttui. Tupakkateollisuus yritti kiistää tilastot tupakan aiheuttamista sairauksista ja kuolemista. "Kohtuullinen tupakointi" ei kuulema ollut vahingollista...

Tänä päivänä tupakan haitat tunnetaan ja yleensä myös tunnustetaan, ja joidenkin tilastojen mukaan jopa lähes 80 prosenttia tupakoitsijoista on huolissaan terveydestään ja haluaisi lopettaa.

Monenlaisia keinoja auttaa tupakoitsijaa lopettamaan on kehitetty.

Omakohtaisesti sanoisin, että paras (ja lähes ainoa) keino on oma päätös. Toki esim. erilaisia "kikkoja" kuten nikotiinipurukumi voi käyttää apuna.  Erilaisten sähkötupakoiden vaikutuksista ei ole vielä paljonkaan tietoa.  Itse en niihin koskisi.

Monet tupakoitsijat kokevat, että heitä vainotaan, syrjitään ja  jopa halveksitaan. Tästä tuskin on kysymys. Kiellot ja rajoitukset ovat olemassa, jotta ns. passiivisen tupakoinnin  haitoista päästäisiin.  Eikä tupakan haju vaatteissakaan ole kovin kiva juttu. Tarjoilijat varmasti tietävät tämän.

Tumppaaminen, se lopullinen, kannattaa aina. Lykkyä tykö! Miten olisi vaikkapa uudenvuoden lupaus, joka pitää? Tupakaton tammikuu? Ja sen jälkeen koko loppuelämä. Joka tupakan kanssa voi olla aiottua lyhempi tai sairaalloisempi...

https://www.facebook.com/pages/Savuton-Suomi/447186345378229

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/tupakat_pois_ja_piiput_piiloon_76752.html#media=76757

Tipaton tammikuu - miksi, ja miksi ei? Päivitetty 2018 versio.

Suomessakin on ilmeisesti jo eräänlaiseksi perinteeksi ( mm. sosiaalisessa mediassa)  muodostunut  Tipaton tammikuu.

Suomessa, kuten monissa Euroopan ja maailman ns. kristityissä maissa, joulukuussa vietetään monia pikkujouluja. Näissä ihmiset yleensä syövät jouluun kuuluvia perinneruokia, juovat glögejä ja muita alkoholipitoisia juomia. Olutta, viiniä, schnapseja eli ruokaryyppyjä.  Espanjassa (ja muualla espanjaa puhuvassa maailmassa) sitä kutsutaan nimellä chupito.

Monet  ihmiset kuuluvat useisiin eri seuroihin ja yhdistyksiin, joten  pikkujouluja voi riittää koko kuukaudeksi, jopa parikin yhteen viikonloppuun. Tai viikolla.

Onko sitten ihme, että kun joulu (se ihan oikea "iso joulu") kotona, mihin voi mahdollisesti myös kuulua alkoholi (perinneruuathan sinne aivan varmasti kuuluvat!)  on ohi, vyö kiristää. Jos maksa tai haima ei ole oireillut, hyvä. Mutta parasta taitaa olla  antaa niidenkin levätä.

Tyypilliseen suomalaiseen tapaan jotkut ovat arvostelleet Tipatonta tammikuuta:  "Kyllä täytyy olla ongelmia alkoholin kanssa, jos tuollaiseen täytyy mennä! Itse olen viinaa juonut viimeksi kun join lasillisen kuohuviiniä serkun pojan häissä kaksikymmentä vuotta sitten!" No ehkä näin. Mutts miksi kaikkea/kaikkia arvostellaan  oman elämän ja kokemusten perusteella?

Espanjassa alkoholi on useille ihmisille enemmän tai vähemmän jokapäiväinen asia. Lasi tai pari punaviiniä tai valkoviiniä ruuan kanssa. Olut tai pari illalla  lähiravintolassa. Viikonloppuna etenkin nuoret aikuiset voivat juoda enemmänkin.

Jouluun kuuluu tapa nauttia ruokaa ja juomaa, ehkä hitusen enemmän kuin pitäisi. Niin Espanjassa kuin Espanjassakin. 

En näe mitään syytä, miksi tammikuuta ei voisi ajatella kuukautena, jolloin annamme elimistöllemme aikaa "huilata".

Jos ei jollakulla ole tarvetta (kuten varmasti monella ei ole), hyvä niin.

Valinta on jokaisen oma. 

Olenkohan kulttuurimarxisti?

Jos joku kysyy: mikä ihme on kulttuurimarxisti, niin samaa kysyn minäkin.

Siispä guuglaamaan! Löytyy 38.000 tulosta. Wikipediassa suomeksi  kulttuurimarxismi.
Jokseenkin epämääräinen määritelmä, joten ei ihme, että perussuomalaisten johtaja Timo Soini on liittänyt käsitteen homoseksualismiin (eli homoseksuaalien ja homoseksualismin levittämiseen "suomalaisen kulttuurin ja perheen tuhoamiseksi.") 

Mennään siis eteenpäin: mitä on kulttuuri? Tässä eräs määritelmä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Kulttuuri#Kulttuuri-k.C3.A4sitteen_m.C3.A4.C3.A4rittely

Entäpä marxismi? http://fi.wikipedia.org/wiki/Marxilaisuus

Eihän noista mitään selvää saa. Eikä kai
 ole tarkoituskaan.

Eiköhän tämä riitä: "Käsite kulttuurimarxilaisuus ja kulttuurimarxilaiset saivat paljon huomiota Norjan vuoden 2011 terrori-iskuissa, jossa Anders Behring Breivik näki kulttuurimarxilaiset yhdeksi suurimmista vihollisistaan."

Nyt siis plokimies Soini on viimeinkin myöntänyt olevansa samaa porukkaa demarinuoria listineen uusfasistin kanssa.  Jokainen, joka on eri mieltä Soinin ja perussuomalaisten kanssa, on ilmeisesti kulttuurimarxisti. Aamen. MOT. 

Siis olen minä. Vaikka en marxisti olekaan.