Mistä tuntee joulun?

Niin mistä?

No, vaikka siitä, että (ainakin Espanjassa) tv-mainosaika on täynnä mainontaa, missä tietty parfyymi eli suomalaisittain hajuvesi saa miehet hulluiksi tai  (miesten au de toilette) naiset lakoamaan machomiehen edessä.
Muistan, kuinka netissä jokin vuosi kerrottiin, miten muuan intialainen nuori mies oli haastanut oikeuteen Axe- (tai mahdollisesti Lynx-) tuotteita valmistavan ja markkinoivan yhtiön. Miehen mielestä tuote ei tuonut toivottavaa tulosta, eli nuorukainen oli jäänyt ilman seksiä. Tuote ei toki ollut ilmeisesti  ylihinnoiteltu, hieno merkki, kuten vaikkapa Paco Rabanne, Hugo Boss, Gucci, tai Geogio Armani. Toisaalta, Intiassa on kuulema myös nuori mies, joka muutti nimensä Manchester Unitediksi...mutta nyt taisin eksyä aiheesta. Kuten tavallista.

Mistäpä muusta tuntee joulun? Siitä, että  (yleensä)  perheen äiti (niin, tasa-arvo ei taida olla vielä mennyt vielä perille 100 prosenttia?) keittää, paistaa, siivoaa (no, mieskin osaa imuroida?) joka nurkan.
Piparit, laatikot, salaatit, kinkku...kaikki pitää olla valmiina H-hetkenä, mikä taas vaihtelee maittain. Pohjoismaissa jouluaattona, Amerikassa joulupäivänä, jne.  Ruoka vaihtelee, yhteistä on, että sitä on liikaa. Ja usein myos juomaa. 
Tv-mainokset ja lehdet ovat täynnä ruokaa, ruokaa, ruokaa!  Suklaata, herkkuja, makeaa.Joulu on mässäystä varten? 

Joulumusiikki..."So here it is Merry Chrismas everybody´s having fun.." Aargh! 
Kuinka monessa laulussa toivotaan, että olisi aina joulu? Huh. Onneksi ei ole!
Supermarketissa käynti on viedä hermot...
No, onneksi ei radiosta tarvitse kuunnella niitä ah-niin-tunteellisia, uusia jouluhymistyksiä...Iskelmä-joulu...voi ei!


Mistä muusta? Siitä, että pää kolmantena jalkana yritetään löytää ne lahjat. Ja ne ovat niin tärkeitä, että monessa maassa otetaan lainaa tai ylitetään tili, jotta joulu "onnistuu"· Toki viisaimmat ostelevat tavaraa vuoden mittaan. Ja pienille lapsille se varmasti onnistuukin, ennenkuin he kasvavat niin suuriksi, että osaavat vaatia ne viimeisimmät pelit ja muut tekniset jutut, missä vanhempien on joskus vaikea pysyä perässä.
  Jouluvalot. Kadut ovat täynnä jos jonkinlaista valoa, kuviota. Jopa yksityiset kodit laittavat kamalia välkkyviä valoja, kuin diskossa.

Valkea joulu? Sitä kysellään, veikkaillaan, ennustetaan. Pohjoismaissa, mutta myös muualla. 

Ja edelleen:  Siitä, että joillekin ihmisille se on aika hiljentyä. Uskoa siihen "joulun sanomaan".  Tuntea se. Saada rauha itselleen.
Monet ei-uskonnolliset ihmisetkin nauttivat ajasta, jolloin monet perheet kokoontuvat, pimeä aika alkaa olla takana.



Mistä minä sitten tunnen joulun? Edellisten lisäksi. Vai tunneko ollenkaan?
 Siitä, että Aurinkorannikolla voin ostaa suomalaista jouluruokaa.  Jos haluan. Kauan sitten  Suomessa halusin, suomalaisten vanhempien tavoin, viettää perinteistä joulua lasteni kanssa. Muistot niistä ovat hyvät.  Samoin muistot omista lapsuuden jouluista.

Alussa kerroin espanjalaisista TV- mainoksista. Vielä pari havaintoa: ainakin kahdessa mainoksessa sanotaan, että "koko maailma juhlii joulua!"  Näinhän ei tietenkään ole. Joulu on "vain" ns. kristikunnan juhla. Suuri osa maailmasta ja kansoista ei joulua juhli. En minäkään. Jos ei nyt muutaman perinneruuan nauttimista lasketa.


Siitä huolimatta - tai juuri siksi (?)


haluan toivottaa kaikille Hyvää ja Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta. 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Joulu

Kuka se onkaan tyhmä???

Kun "kiakkovieraiden" tölväilyt oli kaluttu loppuun, täytyy susille heittää uusi, lihaisa luu kaluttavaksi.

Mikä sen parempi, kuin nuori, huonosti artikuloiva skeittari, joka kuulema pääsi presidentin kutsuille, kun nuorekas pressa sattui tapaamaan hänet  jossakin vaiheessa.

Juhlassa nuorta miestä haastateltiin.  YLEn perinteiseen tapaan, nuorelle miehelle esitettiin ne perinteiset kysymykset. Veteraanit? 

Silver Gyninen ei oikein osaa sanoa mitään...

Mä ajattelen, etten mä osaa sanoa niistä mitään, koska ne on historiaa. Ne on niinku silleen sama… Emmä osaa oikein kumma… En mä osaa sanoo, koska se on niinku niitten aikaa. Se on sama kun katotaan kymmenen vuotta taaksepäin: ei ollu mitään koneita meillä, kun me kasvettiin. Me leikittiin ulkona. No, nykyään jengi leikkii kaikilla kännyköillä tai näillä ja silleen. Et silleen niinku se on paljon helpompi kysyy joltain vanhemmalta ihmiseltä noist, mä veikkaisin.

Toimittaja ei anna periksi.

Mutta veteraanien ansiosta Suomi on itsenäinen maa. Mitä se itsenäisyys merkitsee nykynuorille?

Gyninen  kertoo olevansa tyytyväinen itsenäisyyden kautta saavutettuihin kansalaisvapauksiin ja siihen, ettei tarvitse koko ajan pelätä sotaa. 


Joopa joo.

Nyt on syytä ristiinnaulita tämä typerä nuori mies. 



Ei olisi maata puolustettu vuonna 1939, jos miehet olisivat vain jääneet odottamaan palkankorotustaan, sapattivapaitaan, uusia iPhonejaan, subjektiivista päivähoito-oikeutta, opintorahan indeksikorotusta, yli kymmeneen auki olevia terasseja Kallioon. Mitä tahansa. Valtiovarainministeriölle ”talvisodan henki” on se, johon vedotaan, kun kansakunnan heikoimmilta leikataan pois sosiaalietuudet.


No näin.

Kukaan tämän  nuoren ihmisen tuomitsijoista ei ilmeisesti tiedä, että hänen taustansa on Virossa. Hänen kielitaitonsa on vielä rajoittunut. Samoin kuin tuntemus Suomen historiasta. Kuten monen syntyjään suomalaisen nuorenkin.

Kivitetäänkö kuoliaaksi? Yhdessä niiden "hulinoitsijoiden" kanssa?  

Paljon melua tyhjästä.

Tampereella hulinoitiin itsenäisyyspäivänä. Media, samoinkuin sosiaalinen media on ollut täynnä ihmisten reaktioita kyseiseen happeningiin.

Nyt on aika tehdä  katugallup. Kysymys: Miten koet/koit Kiakkovieraiden mielenosoituksen?

Henkilö 1; keski-ikäinen mies, päällä Mansen toisen suuren jääkiekkojoukkueen pusakka, päässä pipa:  "Muka kiakkoviaraita! Ihan turhaa hulinointia Kyä mää sanosi et eiku saunan taa ja lopetetaa koko jengi. "

Henkilö 2; hyvinpukeutunut nuorehko nainen, kiireisen oloinen: "Ai  niin, taisin kuulla että jotkut siellä hieman hulinoivat. Katselin kyllä vastaanottoa televisiosta. Aivan hurmaavia pukuja oli joillakin naisilla!"

Henkilö 3, nuori nainen, päällä maihinnousutakki: "Kyllä minusta on selvää, että Suomessa on suuri määrä syrjäytyneitä nuoria, joiden turhautunut,  patoutunut energia näin purkautui."

Henkilö 4, Keski-ikäinen mies, parta, sivistyneen oloinen, pukeutunut  melko värikkäästi. Puhuu viisi minuuttia, puhe täynnä sivistyssanoja, myös sanat yhteiskunta, politiikka, syrjäytyminen ja turhautuminen toistuvat. 



Henkilö 5: Keski-ikäinen nainen, pukeunut siististi ja melko kalliin näköisesti: "Voi kamala, kyllä minä näin kun jotkut niistä nuorista hulinoitsijoista löivät hevosparkojakin, ja yrittivät aitaa kaataa! Kotoa se tulee tuollainen, ei kasvateta kunnolla  ja viinaa vaan juodaan, ja sitten lapsetkin tulee juopoiksi ja alkaa häiriköidä!"

Henkilö 6:  Nuori mies. Pilottipusero, tukka ajettu kaljuksi: "Jaa ne mulkut siellä ku alko hilluun? Jotain vihreekommareita prkl! Turpiin ne tarvis, s-nan homot! Sotaveteraanien työtäkään eivät arvosta! Sais yhessä mamujen kans painua v-uun Suomesta!"

Henkilö 7: Keski-ikäinen mies, mustat farkut, Ramones-teepaita,  musta nahkapusakka: "Jaa noi nuaret, no nuaret ne ny o nuaria! Joskus vähä lähee mopo käsistä! Pitäähä sitä ny joskus  hauskaa pitää, vai mitä? Okkai sääki jotai tyhmää tehny nuarempana? Lähekkö muute kaljalle? Mää tarjoon. Tuu ny!" 

"No, mikäs. Jos kerta tarjoot!"


Päätän raporttini kiakkokaupungista tähän. Moro!

Sininen ja valkoinen

Tätä kirjoittaessani on joulukuun kuudes. Suomessa se on itsenäisyyspäivä, Espanjassa Dia de la Constitucion eli perustuslain päivä. Sillä juhlitaan vuoden 1978 uutta, demokraattista perustulakia.

Suomen itsenäisyyspäivän tarkoitusta minun ei tarvitse kertoa kenellekään. Mutta mikä on sen merkitys? Maalle, kansalaisille, minulle suomalaisena, varsinkin maan ulkopuolella pysyvästi asuvana?

Kun olin lapsi, meillä kotona sytytettiin se perinteinen "itsenäisyyskynttilä" ikkunalle. Isäni oli taistellut sodassa Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi, mutta itsenäisyyden korostaminen ei ollut tavallista työläisperheessä. Se oli pikemminkin "porvareiden" ja oikeiston juhla.  Neuvostoliiton kanssa oli YYA-sopimus, ja maiden välistä ystävyyttä ja rauhaa korostettiin.

Myöhemmin kävin kyllä mm. sankarihaudoilla oman perheeni kanssa. En kuitenkaan  kokenut itsenäisyyttä tuntien katkeruutta, vaikka ymmärsin ne valtavat uhraukset, mitä vanhempieni sukupolvi oli joutunut kokemaan.

Kun aika koitti, menin armeijaan. Se oli helpointa. Vaikka olin - ja edelleen olen - pasifisti, en kokenut voivani muuttaa mitään kieltäytymällä asepalveluksesta. En osannut kuvitella, että koskaan joutuisin tarttumaan aseeseen maani puolustamiseksi, eikä näin onneksi tapahtunutkaan.

Aurinkorannikolla järjestetään itsenäisyyspäivänä tapahtumia sen juhlistamiseksi. En ole koskaan osallistunut niihin. Ei siksi, ettenkö arvostaisi Suomen itsenäisyyttä ja arvostaisi ja kunniottaisi niiden ihmisten muistoa, jotka sen ovat meille säilyttäneet. Osa veteraaneista on   toki yhä elossa. En vain ole halunnut juhlia itsenäisyyttä kyynelehtien ja Jumalan sanaa kuunnellen.

Mitä sitten itsenäisyys käytännössä minulle merkitsee tai on merkinnyt? Ehkä esimerkiksi sitä, että en tänä päivänä puhu sujuvaa venäjää, kuten mm. latvialaiset naapurini.  En puhu venäjää puolenkymmentä sanaa enempää. Latvialaiset naapurini taas tuskin puhuvat lainkaan englantia. 
Olen siis elänyt ja kasvanut ns. länsimaassa. Suomen kohtalo olisi voinut olla sama kuin Baltian mailla. Olen onnellinen, ettei näin käynyt.

En varmastikaan sano mitään ennenkuulumatonta, mutta mielestäni itsenäisyys on hieman samantapainen asia kuin terveys; sitä osaa arvostaa vasta, jos on olemassa uhka sen menettämisestä.

Olen suomalainen. Se ei muutu koskaan. En mitä ilmeisemmin tule koskaan olemaan  Espanjan kansalainen.  Suomalaisena olen osa Eurooppaa. Osa Euroopan Unionia. Mitä unionille (ja siihen kuuluvilla maille) tulee tapahtumaan, jää nähtäväksi. En koe Suomen ja suomalaisten menettäneen itsenäisyyttään Unionissa. Ehkä pitäisi ajatella, että jäsenyys on kuin avioliitto. Kompromisseja tarvitaan.  Mutta se on sitten jo toinen asia.

Vietän Suomen itsenäisyyspäivää auringon paistaessa, Välimeri näkyy kilometrin päässä, kauenpana siintää Afrikka.
Ajatukseni ovat tänään entisessä kotimaassani. Siellä ovat juureni, sukuni, monet ystävät. 

Toivotan menestystä Suomelle ja suomalaisille. Niin syntyperäisille, kuin myös niille, jotka ovat tuon maan omakseen ottaneet.

Riviera del Sol, Malaga, Espanja 06.12.2013.