Sota on jo täällä! Rasvasota.

Armas Suomenmaa näyttää olevan ajautumassa  sotaan. Vuosikymmenien rauhallisen ajan jälkeen.
Tällä kertaa kukaan ei ole yrittämässä maan valtaamista. Ei myöskään syynä ole Euroopan Unionin kriisi joka johtaisi konfliktiin. Kyseessä on maan sisäinen asia. Kuten joskus viime vuosisadan alkupuolella.
Vastakkain eivät ole tällä kertaa punaiset ja valkoiset.
Kyseessä ei ole myöskään perussuomalaisten tai varsinaissuomalaisten kapina laillista esivaltaa vastaan.

Kyseessä on rasvasota.


Kapinakenraaleista näkyvin on tohtorismies T.  Hänen ristiretkensä koululääketiedettä vastaan on saavuttamassa kliimaksinsa.

Joukkojen keräämisessä tärkein argumentti on että ihmisiä on vuosikymmenien ajan johdettu harhaan jakamalla vääristeltyä tai vajavaista tietoa rasvoista ja kolesterolista ja niiden suhteista.
Eläinrasvat eivät olekaan kuulema  epäterveellisiä. Eivät edes ns. kovat rasvat. Kolesteroli on tarpeellista, ja sen alhaallapitämiseksi määrätyt lääkkeet ovat tarpeettomia, jopa vahingollisia. Niiden määrääminen potilaille on lääkäreiden tapa myydä tarpeetonta lääkitystä, ainoana syynä voittojen maksimointi.

En väitä olevani asiantuntija ravinto- ja terveysasioissa. Kaikkea muuta.
Kun minut operoitiin muutama vuosi sitten, minulle kerrottiin millaista ravintoa minun pitäisi suosia, mitä välttää.
Pannassa olivat rasvat, erityisesti eläinrasvat. Punainen liha.
Kukaan ei käskenyt välttää hiilihydraatteja. Toki kautta aikain on sanottu että valkoinen leipä ja hiottu riisi ovat huonompi vaihtoehto kuin täysjyvätuotteet. Näin varmasti onkin.
Teollisesti tuotettu ruoka on aina huonompi vaihtoehto kuin tuore, itse valmistettu. Kasvikset, hedelmät, salaatit kuuluvat terveelliseen ruokavalioon.

Ns. karppaamisen  eli vähähiilihydraattisen dieetin myöta on julkisuuten tullut paljon kirjoituksia missä mm. kehutaan kuinka "tirisevän rasvaisen pihvin avulla laihtuu! " Kananmunia voi syödä mielin määrin, samoin rasvaisia makkaroita. Mutta se leipä, se pitää jättää pois, ehdottomasti.

Kun elää tarpeeksi kauan, tulee epäluuloiseksi kaikelle mikä kuulostaa liian hyvältä olemaan totta. Koska se yleensä sitä  on.  Kahvi, suola, alkoholi.  Kaikki nekin on julistettu myrkyiksi, vain jotta muutaman vuoden kuluttua kaikki tieto kumotaan. Nyt "myrkky" on hiilihydraatti.  Mistähän mahtaa johtua että kaukoidän maissa    liikalihavuus ja sydäntaudit eivät ole yleisiä, riisin nauttimisesta huolimatta? Samoin Välimeren maissa missä valkoista leipää ja pastaa syödään paljon, kansa on varsin tervettä...

Oma luku sinänsä ovat erilaiset pillerikauppiaat jotka (samalla kun arvostelevat lääkäreitä heidän yhteyksistään lääketeollisuuteen) myyvät omia ihmerohtojaan ja pillereitään sikahinnalla.  Vakuuttaen että näiden lisäaineiden käyttö on riskitöntä. Oman kokemukseni mukaan näin ei valitettavasti  ole.  En enää koskaan nauti yhtäkään pilleriä kysymättä lääkäriltäni ensin. Siitä huolimatta että hän on ns. koululääketieteen edustaja eli  ilmeisesti siis korruptoitunut ja ahne persoona...Toivottavasti hänen tietämättömyytensä ei vie minua liian aikaiseen hautaan.

Kanna minut metsään, Arto!

Pyhää vihaa ja 
Suurta rakkautta
Joo mä kaiken nään
Liput liehuu ja
Ihmiset riehuu ja
Mä kaiken nään

Mä olen mies
Mä olen mies
Jolle ei koskaan tapahdu mitään
- J.Karjalainen: Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään, 1992.


Noin. Olenko mies jolle ei tapahdu mitään? Kuinka moni meistä ajattelee noin?


Irak vapautettiin tyrannista. Ja seurauksena enemmän ihmisiä kuolee kuin koskaan hänen valtansa aikana. Niitä massatuhoaseita ei koskaan löytynyt mutta mitäpä tuosta!
  Afganistan "vapautettiin" myös. Ja syynä vapauttamiseen oli se että  (tuolloin) CIA:n tukema Osama Bin Laden  auttoi maata pääsemään eroon Neuvostoliiton pystyttämästa nukkehalltuksesta  ja se nähtiin parempana vaihtoehtona kuin tuolloinen kommunistinen  hallitus. Vaan kuinkas kävi? 
Mihin hyökätään  seuraavaksi? Iraniin? Johonkin arabimaahan viemään jälleen demokratiaa ihmisille? 


Uutiset ovat sotien ja levottomuuksien lisäksi  täynnä tietoa maailmantalouden vaikeuksista, euron ja koko Euroopan Unionin mahdollisestata hajoamisesta.  Mistä siis lohtua?
 Viihteestä, totta kait. Paras unohtaa uutiset!
Nehän ovat loppukevennystä lukuunottamatta pelkästään  huonoja.




Monet uskovat että tämän päivän maailmassa demokratia senkuin kapenee, kansainvälinen kapitalismi ja pankit ovat ottaneet lopullisesti vallan ja globaalinen rahavalta johtaa maailmaa,  totisesti minä sanon teille että maailma ei ole koskaan ollut yhtä demokraattinen kun puhutaan ns. kehittyneistä länsimaista!

Ajatelkaa nyt;  koskaan ei ole ollut yhtä helppoa tulla kuuluisaksi (tai ainakin tunnetuksi) ja mahdollisesti ja toivottavasti jopa rikkaaksi. Ilman minkäänlaisia lahjoja. Ilman koulutusta, ilman sivistystä. "Tuhlaamatta" aikaa vaivalloiseen ja epävarmaan opiskeluun, jonka jälkee ei edes työpaikka ole varma! Ja kuka sitä nyt haluaa tylsää työpaikkaa ? Julkkuna on varmasti kivempaa ja ansaitseekin paremmin! Oma naama on jatkuvasti telkkarissa ja Seiskassa ja-missä-lie!

Riittää  (jos olet nuori tai nuorehko nainen ) että järjestät itsesi poliitikon, muusikon tai näyttelijän "tyttöystäväksi", sen jälkeen teet ns. paljastuksia tietyissä lehdissä. Pojat (nuoret miehet) voivat, kuten tytötkin, ottaa osaa  Big Brother -tyyppisiin ohjelmiin tai vaikkapa Maajussille sussu -ohjelmaan, ts. ns. tosiTV -ohjelmaan. Tosi On!
Jos/kun olet tämän ensimmäisen askeleen ottanut ja päässyt tarpeeksi pitkälle, voit ehkä päästä  vakituiseksi  tv-ohjelmaan missä jauhetaan muiden kakkosluokan julkkujen juoruja. Espanjan televisiossa on useita tämäntapaisia ohjelmia. Niissä "melkein kuuluisat" todellisten julkkujen Exät ja juorutoimittajat vatvovat ns,tunnettujen ihmisten asioita. Jos pääset tällaiseen ohjelmaan pian olet itsekin jo -  jos ei nyt A1 -julkku  -  niin ainakin jo A2 -luokkaa! Tsemppiä!
Suomen televisiota en tarpeeksi tunne, mutta Espanjassa on lisäksi ohjelmia joita kutsuisin paritusohjelmiksi (tuon maajussiohjelman lisäksi). Studiossa on joukko nuoria kauniita itsevarmoja ihmisiä etsimässä ja toivottavasti löytämässä kumppanin. Tai ainakin tulemassa tunnetuksi. Todellinen tai järjestetty "romanssi" varmasti myy.

Televisio ja internet ovat kuin vapaassa avio/avoliitossa elävä pari. Kumpikin tulee ja menee mielensä mukaan mutta "puolisot"ovat silti sidoksissa toisiinsa. Kolmantena pyöränä vaunussa on sitten tietynlainen lehdistö.
Kun televisiokanavat ovat lisääntyneet ja alkaneet lähettää ohjelmaa vuorokaudet ympäri, on ohjelmia tarvittu lisää. Kun elokuvia ei voi pyörittää kaiken aikaa ja ne Friendsitkin ja Simpsonit pyörivät ties kuinka monetta kertaa, tosiTV on ratkaisu. Halvalla tehtyä ohjelmaa joka ei tarvi juurikaan suunnittelua. Nimi tositv (reality tv) on tietysti yhdenlainen vitsi sinänsä. Kauempana tosielämästä nuo ohjelmat tuskin voisivat olla.

Niiden jo valmiiksi julkkuina tunnettujen ihmisten (jotka ovat  esim. jo parhaat päivänsä nähneitä laulajia, muusikoita, näyttelijöitä, urheiljoita tai poliitikkoja) laittaminen autiolle saarelle voi tuoda heille  vanhan maineen (ja rahat) takaisin. Vaimon piekseminen, juopottelu, huono käytös riittää - huonokin julkisuus on parempi kuin ei julkisuutta ollenkaan.  Laulajan uraa voi yritää - siihenhän ei lahjoja tarvita.

Katellaan siis telkkaa, seurataan  julkkujuttuja  netistä! Paetaan todellisuutta, koska se on liian paha kohdata.
"Kanna minut metsään, Artomies !Minulla on syvä"...

Tapaksia Mihaksessa...

Oman armaan Suomenmaamme kieli on tunnetusti kaunista ja sointuvaa.
Kun tuhmalle lapselle sanotaan: "Älä rääkkää sitä kissaa!" hän vastaa:" Enhän minä rääkkääkkään!"
Ja taas juhannuksesta voidaan kertoa tarinaa:
  -  Kuka kokoo kokon?
   - Kokko!
   - Koko kokonko?
 -  Kokko kokoo koko kokon.
 -  Kokkoko kokoo KOKO kokon?
  .- Kokko Kokko! Kokoo koko kokon! OK?
 -  OoKoo!

Nimien taivutus on sitten oma lukunsa.
Aurinkorannikolla on pieni ja suht. hyvin massaturismin kurimuksessa säilynyt kaupunki Mijas.

Suomalaisten suussa meno kylään (kaupunkiin) taipuu usein "mennä Mijakseen". Se on naapuri Fuengirolalle missä on suuria suomalaisten asukkaiden miehittämiä  alueita kuten Los Boliches ja Los Pacos - monet viettävät talvikaudet Espanjassa, jotkut ovat jäänet pysyvästi.
Minun mielestäni kyllä  pitäisti mennä Mijasiin. (Nimi muuten lausutaan Mihas).

Koko Espanjassa taas syödään pieniä annoksia eli Lontoon kielellä snackeja, suomeksi kai huikopaloja tai välipaloja joiden monikkomuoto on tapas. Puhekieleen suomeksi  on muodostunut nimitys tapakset, sana tapa kun suomeksi on jotain muuta. Tapojahan meillä kaikilla on...Hyviä ja huonoja.

Erisnimien taivutus suomenkielessä  vaihtelee: Sanomme että USA:ssa on Kansasin (ei Kansaksen) osavaltio. Emmen myöskään puhu Los Angeleksesta vaan Los Angelesista.  Sen sijaan kieleen on jo istunut sanonta Elviksestä, ei Elvisistä. Jotkut nimet taipuvat, jotkut eivät, ja vakiintunut käytäntö määrää.

Kuinka tärkeitä nämä asiat sitten ovat? Älkää  minulta kysykö! Jo nyt on minua "kehuttu" kielipoliisiksi!

Sen kuitenkin tiedän että tapaksista  tykkään kuin se kuuluisa henkisesti häiriinynyt (huom. poliittisesti korrekti ilmaus!) siitä puurosta. Siitä huolimatta että siinä puurossa  kuulema on liikaa hiilihydraatteja...vai onkos, jos se on kokojyvä- ?
No jos siihen laittaa ison voisilmän niin siitähän tulee terveellistä, kolesteriarvot kun kuulema voi unohtaa...(?)

Juhani "Juice" Leskinen sanoi jossakin viiimeisistä haastatteluistaan (löytyy jostakin Tuubistakin) että Suomen kieli on upea kieli. Olen samaa mieltä. Se on tuntemistani kielistä (5) kaikkein täsmällisin ja tarkoin, eikä helposti anna aihetta väärinkäsityksiin, mikäli niin halutaan.  Britit usein leikkivät sanoilla. Lehdistö harrastaa erilaisia kompia. Toisaalta, monesti sana tai sanat voidaan ymmärtää väärin, ne täytyy tavata kirjain kirjaimelta. Suomessa tätä tarvetta ei ole.

Voisitkos esimerkiksi sanoa asian selvemmin kuin tämä Juicen oivallus:
Nyt on iloinen Einari se
Kun pyörä ei narise.

Hyvä Suomi!

P.S. Jos asut Suomessa ja tulet joskus Aurinkorannikolle, käy Mijasissa! Ja kokeile niitä tapaksia!

Jos taas jo olet täällä, nauti molemmista. Siitä huolimatta mitä nimiä, ja miten, käytät.












-

Kaasua palmun alla - mutta missä on komisario?

k

Kun ajelee espanjalaisella maantiellä tai kaupungissa hämärän laskeutuessa tai  aamuvarhaisella, ei voi olla panematta merkille uskomattoman suurta joukkoa autoilijoita jotka ajavat ilman ajovaloja.
Ajovaloautomatiikkaa ei maassa myytävissä autoissa ole, toisin kuin mm. Suomessa.

Miksi espanjalaiset tuntuvat säästävän väärässä paikassa? Ajovalojen tarkoitus kun ei ole pelkästään valaista vaan tulla huomatuksi.
 Syy voi olla sähkön hinta.   Vaikka auton tekniikka kehittää sähköä jolla ajovalot ja kaikki elektroniikka toimii, espanjalainen ilmeisesti on oppinut/opetettu säästämään sähköä. Oma isäni tapasi sammutella "turhia" valoja kodissamme.
Monet  kuljettajat uskovat säästävänsä polttoainekuluista. Ehkä, mutta ottavat ilmeisen riskin.

Kun muutin Espanjaan yli vuosikymmen sitten, tyttöstävän asunto lämpisi sähköpattereilla. Muutimme suurempaan asuntoon parin vuoden sisällä mutta lämmitystapa säilyi.
Espanjan asuntobuumi oli alkamassa ja kesti vuosia. Niinpä kiinteistövälittäjänä toimiva "parempi puoliskoni" ansaitsi mukavasti, eikä energialaskuista tarvinnut olla huolissaan. Omat tuloni olivat lähinnä satunnaisia.

Sitten alkoivat huonommat ajat, ja oli syytä harkita mistä pitää säästää.

Energia.
Espanjassa sähkö  on kalllista. Maassa ei ole vesivoimaa eikä öljyä.
Monet taloudet käyttävät kaasua sekä lämmittämiseen että esim. ruuanvalmistukseen.

Syy miksi kaasu tuntui vastenmieliseltä ajatukselta oli sen olettamani  vaarallisuus. Espanjassa on tapahtunut ja yhä tapahtuu onnettomuuksia missä kokonainen asunto kirjaimellisesti räjähtää ilmaan, aiheuttaen sekä suuria taloudellisia että inhimillisiä menetyksiä .Syynä vuoto jossakin .

Taloyhtiössä eli  "pueblossa" jossa asumme, asukkaan  kaasu on ostettava painavissa säiliöissä. Keittiöissä ei ole juurikaan kaasulla toimivia uuneja/helloja.  Säiliot  kytketään polttimeen mikä
 ei  aiheuta paljoa  "käryä". Jos/kun huolehtii ettei poltin jää vartioimatta (yöksi se on ehdottomasti suljettava!), ei riskiä ole. Mikäli liekki sammuu, myös kaasun  virtaus loppuu.  Jos kuluttajalla on taipumusta unohdella asioita, ainoa riski on että  kääntää kaasu päälle mutta jättää sytyttämättä tai sytyttäminen epäonnistuu. Toinen riskitekijä on laittaa  poltin  liian lähelle syttyviä aineita, kuten esim.  puukalusteita.

Muutaman vuoden käytön jälkeen tunnen olevani "sinut " kaasun kanssa. Hellaa joka toimii kaasulla en silti halua. Pelkään että keittäisin jotakin mikä kiehuu yli ja liekki sammuu...samalla kuin sammun...eh...nukahdan soffalle...!

Suomessa kaasulla toimivat lämmttimet/polttimet eivät olisi riittäviä. Myöskään ulko-oven läpi ei voisi nähdä auringon valoa kuten täällä. Puhumattakaan että parvekkeen ovi olisi muutaman sentin  auki kissoille mennä "vessaan". (Meillä on.)

Espanja ON eri maa. Minun kuherruskuukauteni maan kanssa on ohi, huomaan jopa asioita joista en pidä kovasti.  Mutta niitä hyviä asioita on niin monta että kokonaisen blogikirjoituksen voisi täyttää niillä...

Adios, amigos. Jos luet tätä Suomen räntäsateissa, muista että joskus minäkin  nautin siitä kun voin mennä hölkkäämään siihen hirmuiseen keliin. Vaihtaisinko tuon ajan siihen mitä elän nyt kun hölkkä on jäänyt, iäksi?  Tuskin. Vuodet tekevät tehtävänsä. Muutaman vuoden iästäni voisin toki antaa pois...

Usko, toivo ja rakkaus.

Kun olin opparissa (oppikoulu, edelsi koulu-uudistusta, eli oli kansakoulua "korkeampi" oppilaitos), rinnakkaisluokalla oli kaveri jonka nimi oli Ville. Nimi selkeästi kertoi että poika oli "landelta". Toisin sanoen,  teollisuuspaikkakunnan, kauppalan, naapurista. Maalaiskunnasta. Jokin vaarin nimi pojalla, hah!

Johan tuossa oli jo irvistelemisen aihetta tarpeeksi. Jääkiekkoa pelaavat varakkaampien perheiden  joiden isät olivat pikkupomoja paperitehtaalla halusivat näyttää kaapin paikan.
Meikäläinenkin,  kirvesmiehen poika, rintamamiesomakotitalossa  viisi  kilometriä "citystä" asuvana oli tietysti myös luuseri. Duunarin kakara.

Vaan ajat muuttuvat. Ja asenteet. Onneksi.
Tänä päivänä VILLE ei olekaan enää nimi jota pitää hävetä.
Ville Valo, kansainvälinen stara, "metallimies" . Hyvä esimerkki. Muitakin toki on.

Toivoisin että muutkin vanhat ja  jo melkein unohtuneet nimet tulisivat muotiin jälleen.
Usko, Toivo, esimerkiksi.
Ja rakkauden synonyymi,  Lempi.

Te, jotka saatte lapsia tai joiden lapset saavat teille lapsenlapsia. Tuokaa nuo nimet takaisin.
Usko, toivo ja rakkaus, nehän joka tapauksessa ovat elämän perusasioita.   Ja  Rauha on kanssa ihan hyvä nimeksi.

Riemujen rikkaus ja surujen summa?

Aika: Joskus ihmiskunnan alkuhämärissä. Paikka: Jossakin Pohjois-Hämeen pienellä paikkakunnalla. Nokia on  tunnettu kumisaappaistaan ja suomalainen bändi tai artisti ei edes unissaankaan haaveile listamenestyksistä  oman maan ulkopuolella.

Nuori mies, oikeastaan poika, menee ja vääntää TV:n ääntä pienemmälle. Telkkari on mustavalkoinen, ja kuva menee aina välillä huonommaksi. Toinen mahdollisista kanavista lähettää ohjelmaa vaikka on yö... Poika haluaa  katsoa olympiakisoja, vaikka huomenna on koulupäivä..     On yö ja muut talossa nukkuvat.
Se maksaakin vaivan.
Amerikkalainen Bob Beamon hyppää aivan uskomattoman hypyn, lähes 9 metriä! Tuloksen joka säilyy maailmanennätyksenä yli kaksi vuosikymmentä.
Kahden viikon aikana tapahtuu paljon.
Naapurin miehen veli Kaarlo Kangasniemi voittaa kultaa painonnostossa.
Jorma Kinnunnen on  tuonut Suomelle hopeaa keihäänheitossa muutamaa päivää aikaisemmin, eivätkä mitalit tähän jää: Olli Laiho voimistelussa ja  Arto Nilsson  nyrkkeilyssä tuovat myös mitalit. Mexico City on suomalaiselle urheilulle menestyksen paikka, vuosi 1968 ja kuukausi lokakuu.

******

 Aika: 2011. Paikka Aurinkorannikko. Mijas Costa, paikka joka ei ole "cool" eikä täynnä kuuluisuuksia, mutta ei myöskään huumeita, diskoja, rikollisuutta... tylsä paikka?

Sama mies, nyt hieman vanhempana, harmaantuneena,  mutta edelleen  pitkätukkaisempana kuin useimmat  ikätoverinsa, on sohvalla. Kaukosäädin käytössä...brittikanavat, espanjalaiset, mitä löytyy? Vaimo on jossakin internet-kurssilla koko illan, tv on kokonaan miehen!

Tositv: espanjalaiset puolijulkut ja ns. journalistit  kerääntyvät studioon puhumaan (ja huutamaan)  julkuista jotka ovat lähinnä B-sarjaa: jonkun härkätaistelijan entisen tyttöystävän nykyinen/entinen poikaystävä...Kiinnostavaa? Big Brother... Tosi- tv? Niinkuin noissa ohjelmissa olisi pätkääkään totta!   Blaah.
Pelejä, visailuja, urheilua. Uutisia. Enimmäkseen huonoja.  Joitakin ihmisiä "autiolla saarella".

Brittikanavat: Sama juttu. Samoja ohjelmatyyppejä. Samoja filmejä.  Uutiset englanniksi, ja tietysti  paikallisia.   Ohjelmia joissa etsitään "uusia kykyjä "(?) .Huippuna, tietysti, X-factor.

Valinnan vapaus tuo lisää mielenkiintoa? Tuskin. Samantyyppiset ohjelmat täyttävät kanavat.

No mutta! Onhan olemassa internet! Jees! Ja mitäs lötyy? Urheilua, futista! Jääkiekkoa, jopa Suomen tiimi pelaa jossakin ihme turnauksessa!  Huraa!

Joku (viisas?) sanoi jo vuosia sitten että perinteinen televisio voi olla historiaa jo muutaman vuoden kuluttua. Internet tarjoaa ilmaista ohjelmaa jo nyt ja voi olla että (kuten jo nyt on olemassa internet-televisioita) ero television ja netin välillä katoaa.

Silti, mies ei voi olla ajattelematta että yhä vieläkin on maailmassa miljoonia ihmisiä joilla ei ole edes perustarpeita. kuten sähkö. Onko oikein että meillä, etuoikeutetuilla "rikkaan maailman" ihmisillä on enemmän kuin mitä tarvitsemme? Ei tuo tarvitse vastausta.   Kun se seuraava  kysymys on: Mitä MINÄ sitten voin sitten  tehdä? Eikä miehellä  ole pienintäkään mahdollisuutta vastata.

Se mies, harmaatukkainen, ja jo hieman  väsynyt, kääntää telkkarin pois päältä. Sanoo moi ihmisille feisbukissa.Sulkee tietokoneen.  The sun also rises...Eletään päivä kerrallaan...
Maailma on. Ja mitäs me sille mahdetaan, halutaanko edes?

No onkos tullut talvi?

Lokakuun viimeisenä sunnuntaina Eurooppa siirtyi pois kesäajasta. Suomessa (muistini mukaan) monet sitä kutsuvat talviajaksi. Pohjoista Suomea ja Koillismaata lukuunottamatta talvi kuitenkin ilmeisesti odottaa vielä tuloaan.

Espanjassa "oikeaa" talvea  on  vain pohjoisessa sekä tietenkin vuoristossa, kuten esim. Andalusian Sierra Nevadassa,  missä hiihdetään ja lasketellaan yleensä marraskuusta maalis-huhtikuuhun. Pohjois-Espanjassa sataa ajoittain hyvinkin runsaasti lunta, mikä usein aiheuttaa vaikeuksia liikenteelle. Pysyvää lunta ei silti ole kuin korkeilla paikoilla. Osa vuoristojen kapeista teistä on jään ja lumen takia osan vuotta suljettuina.
Myös meillä aurinkorannikolla näkyy valkoista lunta "vuorilla" joinakin aamuina, Lähinnä nuo korkeat paikat ovat kuitenkin hiekkakukkuloita, jotka syntyivät jääkauden seurauksena.

Tunnin siirto taaksepäin tuntuu paljon mukavammalta kuin toisin päin. Muutaman päivän ajan aamut tuntuvat olevan "helpompia" heräämisen kannalta. Toisaalta iltojen lyheneminen ei ole yhtä mukava asia.
Eläimillä on vain "sisäinen kello", joten jonkin aikaa esim. koira voi olla ihmeissään miksi aamukävely viipyy.
Kotieläimet eivät myöskään helposti mukaudu uuteen aikaan, esim. lehmien lypsyajat (ilmeisesti) muuttuvat. 

Kesäikaan siirtymistä on arvosteltu ja sen aiheuttamaa hyötyä on vähätelty. Suomessa ja muissa pohjoismaissa hyöty on ilmeinen; eteläisessä Espanjassa kesäaika aiheuttaa sen, että aurinko laskee myöhemmin ja se taas tarkoittaa että kesä-, heinä- ja elokuussa kuumuus jatkuu pitkään. Pikemminkin pitäisi kelloja siirtää taaksepäin!
Kesäajan englanninkielinen nimi  Daylight saving time kertoo mikä on sen tarkoitus: käyttää valoisien aamujen etu hyväksi ja samalla  säästää energia. Tutkimuksia jotka osoittavat mm. prosentin säästön valaistuskuluissa on esitelty - vain jotta uusi tutkimus voi osoittaa ne epäluotettaviksi.

Jokunen päivä sitten luin että Britanniassa harkitaan siirtymistä Keski-Euroopan aikaan eli tunnilla eteenpäin.  Se ehkä helpoittaisi matkustamista ja kaupankäyntiä. Ajatus tuntuu mielekkäältä.   Pohjoisessa eli Skotlannissa tästä ei olla yhtä mieltä: päivä "lyhenisi" tunnilla.

Aurinkorannikon marraskuu on usein arvaamaton. Aurinkoa, lämmintä, leutoa tuulta. Sitten yhtäkkiä kovaa, kylmää  tuulta ja sadetta tai ukkosta. Kävelylle lähtö pelkkä t-paita ja shortsit yllä ei ole siis  suositeltavaa. Sateenvarjokin on hyvä varuste.
Pukeutumisesta voikin melko varmasti tunnistaa henkilön taustan: vähäpukeinen, viluinen henkilö on mitä ilmeisemmin  turisti joka on tullut "aurinkolomalle" Aurinkorannikolle  ottamatta mukaan muuta kuin hellevaatteita  mutta epäonnekseen saanut viikon-parin aikana muutaman kolean päivän.
Vakituisesti asuvat ulkomaalaiset pukeutuvat sään mukaan (suomalaisen tunnistaa tietysti siitä Rukan tuulipuvusta...)  ja paikalliset asukkaat (erityisesti naiset) pukeutuvat kaikkein lämpimimmin. Joskus tuntuukin että espanjalaisnaiset aivan odottavat aikaa jolloin "saavat taas pukeutua". En ihmettele; itsekin elokuun helteillä odotan aikaa jolloin saan pukea taas farkut ja nahkapusakan!

Auton ikkunoita ei tarvitse raapia aamuisin, lohkolämmittäjiä ei tarvita.  Mustaa jäätä on vain kun noustaan ylöspäin sisämaahan, eikä talvirenkaita tunneta, nastoista puhumattakaan. Pohjoisessa lumisina aikoina autoilijat käyttävät ketjuja. Näin kuitenkin vain muutamana päivänä vuodessa. Aurinkorannikon ainoa liikennettä haittaava tekijä on joskus todella rankka sade, joka voi  aiheuttaa tulvia ja  jopa vahingoittaa tiestöä. Hyvät renkaat ovat tarpeen, vesiliirto on vaarallista.

Kesä ja kesäaika ovat  täällä ohi. Onneksi, tekisi mieli sanoa.
"Talviaikaan " ei olla täällä silti siirrytty, menossa on syksy. Luonto ei näytä syksyiseltä. Päin vastoin, Aurinkorannikon syksy sateineen saa luonnon heräämään, kaikki on taas vihreää.

Ja päivän parin sateen, jopa ukkosmyrskyn, jälkeen paistaa taas aurinko. Aurinko rannikolla...

Ojos marrones

Ruskeat silmät katsovat rninua täynnä kiintymystä. Nuo kauniit silmät näyttävät pyytävän minua sanomaan ne muutamat ihanat sanat.

Ja sanonhan minä, viimein.
-OK, let´s go Billy!

Niin sitä sitten mennään, iltapäivän (illan) lenkki.
Matkalla tavataan tuttuja. Ihmisä, koiria. Koirat nuuskivat, hyppivät, pyörivät niin että remmit menevät solmuun.
Me ihmiset puhumme ilmoista, uutisista, kuulumisista,  ja - tietysti - koirista. Koirat hoitavat ns. luonnolliset tarpeensa. Matka jatkuu. Kunnes tulee seuraava tuttu pari vastaan. Ja niin edelleen.

Maailma on täynnä koiria ja niiden isäntiä ja emäntiä. Täällä Espanjassa tuntemistani  ihmisistä suuren osan olen oppinut tuntemaan  yhdestä syystä: rakkaudesta koiraan. Koiran omistajat puhuvat lemmikeistään, nuoret perheet jälkikasvustaan eli lapsistaan. Molemmat ovat - tietysti - aivan ainutlaatuisia: älykkäitä, kauniita, ihania.

Valitettavasti kaikki koiranomistajat eivät hoida lemmikkejään niille kuuluvalla rakkaudella ja huolenpidolla. On ihmisiä jotka kohtelevat karvaisiä kavereitaan väkivaltaisesti tai välinpitämättömästi.  Miksi he ovat ylipäänsä lemminkin tai useampia ottaneet, en ymmärrä. Tunteakseen olevansa hallitseva, voimakas?

En myöskään ymmärrä ihmisiä jotka eivät huolehdi koiransa jätöksistä. Kakkaa löytyy liian usein nurmikoilta, jalkakäytäviltä, jopa autojen parkkipaikoilta. Ainoa mitä tarvitaan on pieni muovipussi johon poimia jätös. Sitten pussi roskiin.  Monin paikoin on  olemassa  tähän tarkoitukseen jopa  vartavasten omia roskiksia.

Pari viikkoa sitten luin yhdestä  paikallisesta (Aurinkorannikko)   ilmaisjakelulehdestä että parinkymmenen kilometrin päässä kodistani Mijas Costalta sijaitsevassa Marbellan kaupungissa tulevat voimaan uudet asetukset koirien jätöksistä; omistaja joka ei huolehdi niiden siistimisestä voi joutua maksamaan huomattavan sakon. Tällaiset säännöt on tietysti joka paikkakunnalla, nyt perittävät summat ovat vain entistä suuremmat, erityisesti jos paikka on esimerkiksi lasten leikkipaikka tai uimaranta.
Joskus "hyvinä aikoina" Marbellan kaupungissa näkyi eräänlaisella skootterilla ajavia henkilöitä, (tai henkilö)  jotka poimivat jätökset keräysastiaan. Moiseen ylellisyyteen kaupungilla nykyisin tuskin on varaa.

Sakon suuruudella ilmeisesti halutaan pelottaa ihmiset  noudattamaan siisteyttä. Puutteena on tietysti se että esim. iltaisin kiinnijäämisen riski tuskin  on suuri. 

Koirien jätöksien jättäminen esim. lasten mutta myös aikuisten käyttämille yleisille tai yksityisille alueille ei ole pelkkä haju- ja esteettinen haitta. Se on myös terveysriski.
Jokaisen koiranomistajan täytyy tämä ymmärtää. Kysymyksessä on vain mitä suurin välinpitämättömyys ja röyhkeys joka pilaa kaikkien koiranystävien mainetta.

Olen muuten siinä onnellisessa asemassa, että oma koirani Billy (William, Willy, Silly-Billy, rakkaalla lapsella on monta nimeä) haluaa aina hoitaa tarpeensa jossakin piilossa; useimmiten paikassa missä on pitkää heinikkoa tai pensaita.

Kun nyt ruskeisa silmista aloitettiin niin lopetaanpa samalla aiheella:
http://youtu.be/958N7YBMmwc