Onni täällä vaihtelee eli Jokainen on oman onnensa seppä?

Veljeni laittoi kommenttia Facebookiin, ja se sai minut katsomaan ensimmäisen (ja ehkä viimeisen kerran) ohjelmaa Pressiklubi sen jälkeen kuin Ruben Stiller lakkasi juontamasta sitä

Olen tuskin koskaan nähnyt yhtä yksipuolista keskusteluohjelmaa.
Ohjelmassa  Susanna Koski todisti väkevästi, että Suomen päättäjät traumatisoidaan  "jotta he eivät pysty päättämään sosiaaliturvan muuttamisesta". "Kyse ei ole lainkaan Anna-Maija Tikkasesta" hän väitti.

Kyseessä oli keskustelu, jossa puhuttiin Kokoomuksen Susanna Kosken ja yli 50-vuotiaan sairaan ja työttömän kohtaamisesta kahdessa tv-ohjelmassa.  Sosiaalisessa mediassa käydyissä keskusteluissa todettiin, että nuoren kokoomusnaisen olemus oli kylmä ja tunteeton. Mitään raivoa en niistä löytänyt, pikemminkin toteamuksen siitä, miten Kokoomuksen edustaja näytti, miten puolue todella  ajattelee.

Studiossa keskustelussa oli mukana myös jostain syystä näyttelijä ja koomikko Pirkka-Pekka Petelius. Mies, joka 80-luvulla teki mm. romaneita ja lappilaisia   pilkkaavia tv-sketsejä ja homoseksuaaleja pilkkaavan laulun ja videon  Tra la la...
Näitä on toki selitetty seuraavasti: "Tekijöiden tarkoituksena on ollut ennakkoluulojen ravistelu osana 1980-luvun yhteiskunnallista keskustelua. Sisältö on kuitenkin loukannut monia." 

Iltalehden poliittinen toimittaja Tommi Parkkonen väitti ohjelmassa, että "kansa raivostui tarkoittaa paria kännissä soittanutta miestä ja myöhemmin neljää ammattimaista mielensä pahoittajaa jollakin sivustolla, ja niin on someraivo syttynyt, jatkuakseen seuraavaan asti."

Petelius totesi "elämänkokemuksensa perusteella" että Anna-Maija Tikkanen on masentunut, eikä siksikään pysty aktiivisesti  hakemaan työtä. 

Summa summarum on siis, että kyseessä on  vasemmiston masinoima hyökkäys Koskea kohtaan.

Koski on saanut ymmärtäjiä(?) yllättävältäkin taholta.  Jyrki Lehtola kirjoittaa blogissaan: "Kansa tarvitsee valehtelua; ei vahvistusta epäilylle, että maailma onkin kylmä paikka, jota johtavat ihmiset, jotka samastuvat vain omiin tilanteisiinsa. Välittäminen ja huolehtiminen ovat sanoja, joita tulee toistaa silloin kuin ei välitetä eikä huolehdita."

Niinpä niin.