Mistä alkoi nykyisin lähes päivittäinen keskustelu seksualisuudesta, vapaudesta päättää omasta seksuaalisuudestaan, jopa kieltäytyä tekemästä mm. monissa lomakkeissa vaadittua valintaa ( ) nainen ( ) mies. On vaadittu oikeutta valita esim. ( ) ei ilmoitettu. Tai ( ) muu.
Kun Venäjän painostus homoseksuaaleja kohtaan tuli laajemmin tunnetuksi lännessä, monet alkoivat "tunnustaa väriä". Sateenkaaren värit tulivat eräänlaiseksi vapauden symboliksi. Suomalaisen ministerin kannanotto tällä tavalla oli joistakin ihmisistä väärin. Gay Pride -mielenosoituksiahan on ollut toki jo paljon kauemminkin.
Suomessa odotetusti kristilliset piirit ja arvokonservatiivinen Perussuomalaiset ovat olleet avointa homoseksuaalisuuden hyväksymistä vastaan. Tasa-arvoinen avioliittolaki sai paljon vastustusta myös Suomessa. Espanjassa laki tuli voimaan jo 10 vuotta sitten.
Olen monesti keskustellut (vai pitäisikö jopa sanoa väitellyt) ihmisten kanssa tyttöjen ja poikien kasvatuksesta ja kasvamisesta naisiksi ja miehiksi. Joidenkin mielestä tytöt kasvatetaan kilteiksi ja sopeutuvaisiksi, kun taas pojille annetaan paljon enemmän vapauksia.
Tosi on, että monet äidit haluavat tehdä pikku tyttärestään prinsessan, pukea pinkkiin, vaunutkin luultavasti ovat pinkit, ja myös se eka kolmipyörä. Nukkea hoidetaan pienestä asti.
Poika taas puetaan siniseen, kolmipyöräkin on melko varmasti poikien väriä. Auto on luultavasti ensimmäinen leikkikalu. Poika ei kuitenkaan ole prinssi. Hän on vaikkapa palomies tai poliisi tai rekkakuski.
Lapset oppivat vanhemmiltaan ja muilta aikuisilta. Jos ja kun pieni tyttö näkee äidin tai naapurin tädin hoitavan vauvaa, tuskin on mikään ihme, että hän myös haluaa hoitaa omaa "vauvaansa". Äiti ehkä opettaa kattamaan pöytää. Tekemään "naisten töitä".
Poika taas näkee isän ehkä korjaavan autoa, polkupyörää, kodinkonetta. Isällä on työkalupakki, täynnä mielenkiintoisia tavaroita. Isä vie pojan potkimaan palloa. Ehkä opettaa vuolemaan puukolla.
Näitä voi väittää stereotypioiksi, mutta ovatko ne?
Uutinen kertoi, että neuvolakortin väri muuttui neutraaliksi, vihreäksi. Ei enää punaista/pinkkiä tytöille, sinistä pojille. Tätä vastaan tuskin kenelläkään on mitään?
Ruotsissa on kuuleman mukaan suunniteltu neutraalia muotoa hän-pronominille. Suomihan on tässä suhteessa neutraali: meillä ei ole eri sanaa naiselle ja miehelle (tai tytölle ja pojalle). Minusta tämänkaltainen tasa-arvo EI ole hyvä asia, esim. joskus lukiessa ei tiedä kumpaa sukupuolta henkilö on. Myöskin kerronnan kannalta on sujuvaa, kun esim. avioparista voidaan käyttää esim he - ja she -muotoja. Kääntäjän täytyy käyttää muuta sanaa: jännityskirjoista on tuttu tilanne, kun vaikkapa epäillystä käytetään alkukielellä he- sanaa, ja joku kysyy: mistä tiedämme että hän on mies. (Kääntäjän on ollut pakko käyttää suomeksi mies-sanaa).
Jotkut tasa-arvon kannattajat (?) eivät kuulema ymmärrä, miksi pitää käyttää muotoa "naiskirjailija" tms. kun taas miespuolisesta ihmisestä vastaavaa muotoa ei käytetä. Ehkä näin.
Mutta, jatketaanpa eteenpäin. Pitäisikö sitten esimerkiksi urheilussa olla sama laji kaikille, ei erikseen miehille ja naisille?
Pitäisikö nimet muuttaa sukupuolineutraaleiksi, jolloin ihmisen nimestä ei voi päätellä sukupuolta?
Joitakin tällaisia nimiähän on jo olemassa. Ne ovat kuitenkin poikkeuksia.
Ennenkuin joku syyttää minua asioiden sotkemisesta, minun täytyy sanoa, että olen tässä puhunut monista asioista, jotka kaikki liittyvät kuitenkin sukupuoleen ja sukupuolisuuteen. Tiedän varsin hyvin, että esim. sukupuoli-identiteetti ei ole kaikille selkeä asia. Tarkoitus ei ole provosoida, ei ärsyttää. Päin vastoin, toivon, että asioista voidaan keskustella. Suomalainen keskusteluilmasto ei valitettavasti juuri nyr vaikuta kovinkaan hyvältä. Ihmiset tuntuvat linnoittuneen omiin bunkkereihinsa. Toivottavasti olen väärässä!
