Mies meni britanniassa psykiatrille, kertoi olevansa huolissaan mielenterveydestään, kun niin usein kesken päivän tuli jonkin laulun sanat mieleen, ja varsin usein Tom Jonesin kappaleen.
Tohtori kuunteli, lohdutti sitten: "It´s not unsusual!"
Joskus kun herään aamulla, mielessä soi jokin kappale. Olen ehkä "kuullut" sen unessa. Valitettavan usein samaa tasoa Finnhits- tai That´s what I call music-kokoemissa (muuten tämä viimemainittu kokoelma on nimeltään tasan päinvastoin kuin itse ajattelen).
Vielä pahempaa, jos heti aamusta radiossa (jota tosin aika harvoin aamulla kuuntelen) soi jokin "renkutus".
Minkäs teet, kun joskus nuo biisit vain jäävät ns. korvamadoksi päähän.
Ja sitten alkaa ehkä miettiä, mitä se sanoitus ihan oikeasti tarkoittaa.
.Turhaa touhua?
Voi olla. Useinhan sanoitukset ovat tasoa: tykkäsin niin susta, mut nyt on elämä ilman sua ihan..k*sta...tai jotain sinne päin. Ja: miks menit pois kun sun kanssas niin kivaa olla voinut ollut ois. Illoin, milloin, silloin...
Suuresti arvostamani, viime vuonna edesmennyt Peter von Bagh
oli parhaiten tunnettu elokuvakriitikkona. Hän oli kuitenkin kiinnostunut myös populaarikulttuurista ylisummaan, mukkaanluettuna suomalainen pop- ja iskelmämusiikkki. Hän oli ilmeisesti se joka lanseerasi fraasin iskelmästä kansakunnan kollektiivisena muistina.
Mutta ovatko iskelmäsanoitukset sen arvoisia, että niitä kannattaa - jopa pitää - analysoida? Kertovatko ne jotakin todellista elämästä, yhteiskunnasta, maailmasta ja maasta? Ajasta?
Tässä hiljan kuuntelin (musiikin suhteen) tyypillistä "oldies but goodies"- tyyppistä, suomalaista radioasemaa netin kautta. (Terveisiä vaan Radio Autereelle. Kanava toki lähettää paljon muutakin, ja ilmeisesti on paljolti kuvassa eli äänessä mukana mm. Mäntän Kuvataideviikkojen aikana.)
Virve "Vicky" Rosti lauloi Sata salamaa -biisiä.
Vain sata salamaa iskee tulta,
ja koko elämä räjähtää..
Ei rakkautta voi riistää multa toivo jäljelle jää..
Siis...hetkinen. Mitkä sata salamaa? Miten se elämä räjähtää?
Myöhemmin Vicky kertoo "vievänsä turvaan tämän rakkauden". Turvaan mistä? Keneltä?
Ja näitähän riittää. Nerokkaita sanoituksia.Vaikkapa kappale Sade. Laulajana Markku Suominen.
"satoihan eilenkin
kun sut jälleen kohtasin
ja hiustes kastuvan näin,
sen muistan jälkeenkinpäin"
Siis...eh. muistan sen jälkeenkin päin, siis mitä tapahtui eilen? Hyvä muisti!
Seuraavaksi takavuosien suursuosikki Dingo:
"Ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon
ja se minua niin ravistaa
Ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon
kun talon aution kanssasi jaan
ja käsi kädessä kuljemme taloon autioon
ja tämä hetki saa minut pian aivovaurioon."
Ravistaa todella pahasti, aivovaurio uhkaa!
Dingon lisäksi Suomen Porista on tullut toinenkin suosittu yhtye: Yö. Yhtyeen sanoitukset ovat saaneet jokseenkin ristiriitaisen vastaanoton. Joillekin "syvälliset" sanoituksen ovat kolahtaneet
kuin tuhat wattia, joillekin niistä on (ainakin kuvaannollisesti) tullut syyhyä...
"Nuo naiset marketeissa kärryineen ja miehet kantabaareissaan Nuoruuden lähteestä kai haaveilee ja tuska laimenee, tai miten vaan. Taas hetken lähempänä kuolemaa ei haihdu tuska milloinkaan Tuo tuska laulun tämän kirjoittaa Tuo tuska kiinni saa kenet vaan... Tuo tuska kiinni saa kenet vain haluaa..."
Kansakunnan kollektiivinen muisti. Tai miten vaan.
Mutta korvamato on korvamato. Ne kaikkein ärsyttävimmät(kin) biisit tuntuvat sinne tarttuvan. Korvaan. Jos kohta joskus ihan kivatkin biisit.
******
No, ei tämä nyt hassumpi ole: Dingo ja Yö.
