Loiri nuotiolla. Eikö kipinöinyt?

Täällä Espanjassa voi katsella joitakin suomalaisia tv-ohjelmia joko suorana tai erilaisten "playrien) kautta myöhemmin.

En ole ottanut selvää, mutta luullakseni suomaisen Nelosen ohjelmat eivät näy täällä maksutta.  Yleisesti ottaen en ole edes kiinnostanut. YLE kyllä.

Nelonen näytti ohjelmaa Loirinuotiolla  talvella ja keväällä 2015. Ohjelma oli ilmeisesti nauhoitettu  loppukesästä ja syksyllä 2014.

Vieraslista, Veskun itsensä mukaan "ystäviä, työtovereita ja tuttavia" (mihinkähän ryhmään presidentti Niinistö mahtaa kuulua?) oli toki mielenkiintoinen. Olen varma, että olisin ollut kiinostunut.

Joidenkin tietojen mukaan ohjelman suosio hyvän alun jälkeen laski.

Oliko syynä, ettei Vesa-Matti Loirin väitetty karisma kannattanut? Eivätkö periaatteessa mielenkiintoiset vieraat olleetkaan tarpeeksi kiinnostavia?

Joskus vuosia sitten Suomessa ei ollut vielä tehty yhtään Big Brother -ohjelmaa, siitä huolimatta, että muualla maailmassa tämä formaatti oli kerännyt huikeita katsojamääriä. Kun juttelin jonkun kanssa netissä (taisi olla vielä irc-aikaa) hän epäili, ettei p.o. ohjelma toimisi Suomessa.

Aika näytti, että se toimi. Tarvitsi vain juottaa ihmiset enemmän tai vähemmän humalaan.  Johan alkoi juttu luistaa ja asioita tapahtua.

Minulla olisikin vapaasti käytettävä ehdotus. En halua edes taloudellista korvausta.

Joko Big Brother- tai vastaavaan reality show- eli tosi-TV -ohjelmaan kutsutaan Teuvo Hakkarainen , James Hirvisaari  ja muutama maahanmuuttaja. Heidän lisäkseen muutama ihan "oikea" poliitikko. Kaikista Suomessa olemassa olevista eduskuntapuolueista.  Baari auki.

Veikkaan, että joidenkin paikallaolevien kielenkäytto olisi - ainakin - eh - mielenkiintoista. Ehkä viihdyttävämpää kuin perinteisissä vaalikeskusteluissa.

 Pitäisköhän ottaa yhteyttä johonkin noista kaupallisista kanavista?

Oikeus OLLA

Mitä? Oikeus olla mitä?
 Erilainen? Samanlainen? Persoonallinen?

Usein vaaditaan (ja syystä) oikeutta  olla jotakin noista.

Tämän päivän Suomessa oikeutta olla erilainen  halutaan rajoittaa. Ns. arvokonservatiivit ovat pyrkineet rajoittamaan ihmisten valintaa oman seksuaalisuutensa suhteen. Perinteinen perhemalli on yhteiskunnan perusta, ja vapaus valita jotakin muuta horjuttaa koko yhteiskunnan perustuksia ja johtaa kaaokseen. Tai Jumalan kostoon (sic!).



Vuosia sitten (jolloin maahanmuutto oli vielä  hyvin vähäistä), entinen koulukaverini ja ihan järkevä kaveri kirjoitti yleisönosastoon (blogit ja internet olivat vasta tulossa vuosia myöhemmin), miten Suomi voisi ehkä pyytää Whitney Houstonia ottamaan osaa miss Suomi -kisaan, "tämä kun osaa laulaakin". Missiksi kun oli (1996) valittu tummaihoinen (kauheeta!) Lola Odusoga. Jonka isä oli nigerialainen. Tokihan miss Suomen piti olla  Elovena-tyttö!

Missä ollaan tänä päivänä?

Tänä päivänä näyttää siltä, että Suomen kansa on antanut perussuomalaisille osaltaan oikeuden päättää, ei ainoastaan miltä  Suomessa asuva ihminen saa näyttää,  vaan millainen hän saa olla.

Olla suomalainen tarkoittaa, että ihmisen pitää olla syntynyt Suomessa, valkoihoinen, (mieluusti) sinisilmäinen.


"Postimerkki perseeseen ja ulos!"  Noinhan ne (ainakin jotkut) sanovat.

Olen ulkona. Poissa Suomesta Ja kun tulen, niin vain viikoksi tai kahdeksi käymään. Tuskin kauempaa viihtyisinkään, ellen pysyisi parhaiden kavereiden, tuttujen  ja sukulaisten parissa.

Leijonan varjo

Leijonan varjo on kirjailija Tero Sompin kahdeksas romaani, kustantajana pieni Myllylahti, ilmestymisvuosi 2013.

Romaani on dystopia. Tulevaisuuden ennustus, joka on ei-toivottu.

Se on/oli minulle ensimmäinen tutustuminen kirjailijaan.

Leijonan varjo sijoittuu lähitulevaisuuden (ehkä  vuosi 2020)  Suomeen. Maassa on vallan ottanut äärioikeistolainen Suomi-puolue.   EU:sta eroamisen jälkeen ja kansalaisten perusoikeuksien kieltämisen vuoksi Suomi on eristyksissä  muusta maailmasta,  Pohjois-Korean tapaan. Ainoa "ystävämaa" on USA. Eristyneisyys on johtanut taloudelliseen romahdukseen.

Puolueen nousun on taannut maassa yhä avoimemmin ilmennyt muukalaisvastaisuus. Kansa oli "saanut tarpeekseen".

Populistinen Suomi-puolue on käyttänyt nousevan nationalismin ja muukalaisvihan  hyväkseen. Noussut maan suurimmaksi puolueeksi.
Ja saatuan vallan, puolue käyttää Isänmaallisen Poliisin rajoittamatonta valtaa murskata oppositio. Täysin se ei onnistu: Helsingin lähistöllä mm.  on alue, joka on "lainsuojatonta". Siellä systeemin vastustajat eli jäljellä olevat ulkomaalaiset,  rikolliset ja huumeidenkäyttäjät hallitsevat. Todellista uhkaa vallanpitäjille he eivät aiheuta. Poliisikaan ei sinne halua, eikä voi, mennä. Vain osa entisten aikojen maahanmuuttajista tekee työtä, palkatta. Kaikki "epäisänmaallinen", ei-suomalainen on kiellettyä.

Jo "vanhan vallan" eli tasavallan aikaan poliisina toiminut, keski-ikäinen ylipoliisikonstaapeli  Pekka Gerber ei koe pakkovaltaan perustuvaa yhteiskuntaa omakseen.  Hän vierastaa ajattelua, että jos esimerkiksi murhattu nainen on "vain ryssä", juttua on turha kovin tarkasti tutkia. Ja syyllinenkin näköjään löytyy helposti.  Joka on syyllinen kunnes toisin todistetaan. (Mitä tuskin tapahtuu.)  Mies melkein lynkataan kun hän löytyy rikospaikan läheisyydestä.

Kuten rikosromaaneissa on tapana, keskushenkilön taustasta annetaan pikkuhiljaa lisää  tietoa. Gerber ei ole onnistunut elämässään haluamallaan tavalla. Menneet hyvät ajat entisen tasavallan ajalta tulevat mieleen ehkä liikaakin.  Hän haluaa  siksi hoitaa rikostutkinnan, vaikka esimiehet jarruttelevat.

Voiko yksi mies nousta pelastamaan koko maan?  Mystiset "toisinajattelevat" haluavat värvätä miehen tähän suureen tehtävään. Mutta onko oikein käyttää  väkivaltaa, kuten Eugen Schauman aikoinaan?

Tämän pidemmälle en voi tarinasta kertoa. Pilaamatta lukijan mahdollisuutta nauttia kirjasta.

Kaunokirjallisesti teos ei ole jotakin sellaista, mitä "jokaisen pitää lukea". Juonen loogisuuskin voidaan asettaa kyseenalaiseksi. Mm. se, että hirmuhallitus on kieltänyt alkoholin (vaikka puoleen jäsenet toki sitä nauttivat). Käytäntö kun mm. edesmenneessä Neuvostoliitossa oli toinen: kansan annettiin juoda ja polttaa; oli  ainakin jotakin nautittavaa elämässä. Muutenkin kuviteltu "historia"  vaikuttaa hieman epäuskottavalta. Olisiko tämä mahdollista? Joiltakin osin tarina lähestyy jo parodiaa, tahatonta komiikkaa. Valtaapitävät sallivat vain isänmaallisen musiikin esittämistä. Radiossakin soivat vain Muistoja Pohjolasta -tyyppiset kappaleet. Edes Sininen ja valkoinen ei ole sallittu? Tai Olen suomalainen? Tai Popedan Ukkometso?

Eräällä tavalla kirja kuitenkin toimii. Eräänlaisena varoituksena. Voisivatko suomalaiset todellakin  olla valmiita yhteiskuntaan, missä kaikkinainen erilaisuus on kielletty? Jos ja kun se jopa merkitsee omienkin oikeuksien karsimista.  Voidaanko  muualta tulleet tuomita  automaattisesti jonkinlaisiksi ali-ihmisiksi?

 Kirjan "todellisuuden" yhteyttä joidenkin poliittisten puolueiden ajamiin asioihin ja tavoitteisiin ei voi kieltää...

Silti jää tunne, että tällaista ei todellisuudessa voi tapahtua. Eihän?

Billy, maalma ja minä

Minulla on koira. Hänen (ei sen) nimi on Billy.
Oikeastaan Billyn nimi on William. Nimi oli annettu jo silloin, kun adoptoimme (vai adoptoiko Billy meidät?)  koiranpennun  Triple-A:n eli 'Amigos' of Abandoned Animals kautta. 

Billy (vaimoni kutsuu häntä Willyksi) on nyt  16-vuotias. Edelleen osa  jokapäiväistä elämää.  Toivottavasti vielä kauan. Mutta ei ikuisesti.

Katselen mielelläni ohjelmia, joissa autetaan eläimiä löytämään uusi koti. Monet (kuten Billy) ovat ns. sekarotuisia eli niiden rahallinen arvo on melkein nolla.  "Rotukoiran" tai -kissan  arvo taas voi olla hyvinkin korkea.

Monissa tv-ohjelmissa myös näytetään mm.  kalliita leikkauksia, millä lemmikin elämä voidaan pelastaa. Tavallisten ihmisten rakkaita lemmikkejä. Mutta joskus myös  mm. hylättyjä, nälkiintyneitä ja sairaita koiria. Kissoja.  Joskus jopa hevosia. Usein pesu ja ruokinta auttaa.

Supermarketit ns. rikkaissa maissa (ja myös Espanja on nykyisin maailman mittakaavassa  "rikas maa") ovat täynnä  lemmikkien muonaa. Usein metrikaupalla hyllyjä.

Samaan aikaan suuri osa ihmiskuntaa kärsii suoranaisesta nälästä ja puhtaan veden puutteesta.

Onko siis moraalitonta ostaa lemmikilleen (maailmanlaajuisesti ajatellen) kallista ruokaa, viedä lemmikkiään eläinlääkärille saamaan kallista hoitoa?  Maksaa leikkauksista?  Minusta ei ole.

 Jos voisin, haluaisin muuttaa maailman sellaiseksi, ettei kenenkään tarvitsisi elää köyhyydessä. Pelätä sotaa. Mutta, ettei myöskään eläinten tarvitsisi kärsiä turhaan.

Maailmaa en voi muuttaa. En poistaa köyhyyttä, en lopettaa eläinten joskus julmaa kohtelua.
Annan euron tai 50 senttiä  supermarketin luona olevalle  kerjäläiselle,  Siitä huolimatta, että on paljon ihmisiä, jotka  sanovat, että jotkut heistä  on lähettänyt kerjäämään jonkinlainen mafia joka kerää osan rahoista. Tai että he ovat vain laiskoja pummeja. Työnvieroksujia. Täysin arvottomia.

 Ilmaston muutos on voinut muuttaa maapallon lämpötilaa ylöspäin.
Onko maailma kuitenkin  muuttunut kylmemmäksi? Henkisesti. Mikä on muuttanut meidät ihmiset niin kylmiksi, ettemme näytä välittävän lähimmäisistämme?     Myös eläimet ovat lähimmäisiämme.  Kuten ihmiset,  ihonväristä tai taustasta huolimatta.

Hyvää, sanoi Mustapartainen mies, päivää.

Olli eli Väinö Nuorteva (1889-1967) työskenteli Uusi Suomi -lehden pakinoitsijanayli 40 vuoden ajan julkaisten noin 13 000 pakinaa ja yli 20 pakinakokoelmaa.

Ollin kuuluisia pakinahahmoja ovat mm. Mustapartainen mies, Kalle Niemeläinen, kamreeri Jakari, Eturientolan erikoisuuskirjeenvaihturi ja Otso Kirjosiipi.

Hänen erikoisalaansa olivat byrokratian ja teennäisen kielenkäytön parodiointi.

Se meni jotenkin näin: Mustapartainen mies meni virastoon luukulle A. Siellä hänelle sanottiin, että häneltä puuttuu lomake, jonka saa luukulta B Luukulla B kysyttiin, eikö  luukulla A annettu lomaketta, jolla voi anoa lomaketta luukulta B. Niinpä Mustapartainen mies meni hakemaan tämän lomakkeen ja tuli takaisin. Silloin hänelle sanottiin, että lomakkeesta puuttu leima, jonka taas saa luukulta C. Ja niin edelleen...

Espanja on ollut "byrokratian luvattu maa". Syynä paljolti  aika kenraali Francon diktatuurissa. El Caudillon kuoltua maa palautui nopeasti demokratiaan (vaikka jotkut upseerit yrittivät ottaa vallan), mutta suuri osa byrokratiasta säilyi. Samoin julkisen sektorin suht. hyvät palkat verrattuna yksityissektoriin. Franco kun halusi pitää virkamiehensä tyytyväisinä. 

Viime vuosiin saakka on esimerkiksi postin palvelu ollut melkoisen huonoa. Palvelu on usein melko töykeää. Ennen internetiä laskujen maksu pankissa oli nihkeää; joissakin voi maksaa vain, jos lasku oli nimenomaan tietyn pankin kautta, eikä niitä vastaanotettu kuin tiettyinä päivinä ja tiettyinä aikoina.  Pohjoismaalaiselle tämä oli täysin käsittämätöntä. 

Espanjalaiset terveyspalvelut (erityisesti Aurinkorannikolla) ovat huippuluokkaa. Jopa usein nirppanokkaisiet britit myöntävät tämän.  Omalla kohdallani  ehkä jopa pelastanut elämäni. Suomessa olisin saattanut joutua "jonoon", joka olisi liikkunut liian hitaasti.

Olen ollut espanjalaisen sairausvakuutuksen piirissä, koska vaimoni on Espanjan kansalainen. Nyt, vuosien jälkeen, pankki vaatii minulta recidencian, joka minulla itse asiassa olikin vuosia sitten. Eli todistuksen pysyvästä asumisesta Espanjassa. 

Sen saadakseni, minun täytyy esittää todistus eläketuloista (KEVA, KELA). 

Noin vuosi sitten minun täytyi osoittaa, että entisenä kunnan työntekijänä maksan veroni Suomeen. "Pieninä palasina on minun leipäni maailmalla" lauloi lapsuuteni (ja aikuisuudenkin) suosikki Tapio Rautavaara. 

Espanja on vaikeuksissa. Miljoonat (miljardit?) ovat valuneet pankkitileille maan ulkopuolelle. Turvaan verottajalta. Siksi meidän pienten ihmisten tuloja syynätään suurennuslasilla. 

Kaikesta huolimatta Espanja on rakas maa. Ihmiset, elämäntyyli, ruoka & juoma. Jotain omituisella tavalla kiehtovaa on myös maan tapa hoitaa asioita. Kun pohjoismaissa kaikki on selkeää ja säännöt sääntöjä, täällä ei koskaan voi tietää mitä tapahtuu.