Music was my first love...

Joskus kauan sitten  (joskus  tuntuu, että siitä on  iäisyys)  kaksi koulukaveriani viettivät illan ennen toisen armeijaan astumista.

Kaverillani  oli paristoilla  toimiva levysoitin, ja (ehkä) parikymmentä single-levyä ja pari LP-levyä. Ainakin Rolling Stonesien 1. LP, ehkä myös  LP Aftermath. Kokoelman soittamiseen meni luultavasti vain pari-kolme tuntia. 

Joskus 80-luvulla, silloisen vaimoni serkku katseli LP-kokoelmaani: noin 700 LP- levyä, ja ihmetteli, miten minulla voi olla aikaa kuunnella niitä kaikkia...No, yritin selittää, että levyjä vain kerääntyi vuosien mittaan. Ei niitä kaikkia enää kuuntele joka päivä tai edes joka viikko.  Joitakin tuskin koskaan. 

Ja niiden ostaminenkin  käytännössä loppui, kun menin naimisiin ja lapsia alkoi tulla. Musiikki ei ollut tärkeää, lapset ja perhe oli.  Joka markalle oli parempaakin käyttöä kuin jokin rocki, "teini-ikäisten  juttu"! Ainakin vaimon mielestä. Ja varmasti monen muun.

Meille tuli vuosia myöhemmin ero.   Ei musiikin takia, tietenkään.   

  Muutin Espanjaan. Uuden vaimon ja minun yhteinen  cd-kokoelma kasvoi nopeasti noin 1000 kappaleeseen.

Luin tässä taannoin  Rytmi-lehdestä miehestä, joka kertoi levyjen kokoamisen muuttuneen addiktioksi.  Hän jopa myönsi, ettei hän edes kuuntele useimpia ostamiaan levyjä; hän kokoaa (tai yrittää ) saada täydellisiä kokoelmia;  kysymys on selkeästi riippuvuudesta. 

Olen ollut musafani koko elämäni ajan. On joitakin bändejä ja artisteja, joiden musiikkia ole ostanut, koska se on ollut "must". Rolling Stonesien jäsenten soololevyt, esimerkiksi. Ja muutaman muun yhtyeen ja artistin. 

Tänä päivänä musiikin lataaminen (laillisesti) on helppoa.  Samalla musiikin arvo(?) on mielestäni  laskenut. Joskus aikoinaan nuoren piti maksaa suhteettoman paljon vaikkapa vain ostaakseen sen päivän hitin. Singlen. Ehkä viisi-kuusi minuuttia musiikkia.  Josta, usein se b-sivu oli täytebiisi.

Addiktio?  Musiikki on minun addiktioni. Ei tiettyjen levyjen tai artistien täydellisen kokoelman kerääminen - se kun on jo hävittty taistelu! Vaan musiikin kokeminen - joko vanhan ja tutun tai uuden - elämyksenä.

Pelkään, että tämän päivän nuori ei tule milloinkaan kokemaan samaa iloa, kuin me menneisyyden haamut, joille se uusi LP-levy oli Jotakin Suurta.  Tai se uusi sinkku!

En voisi enemmän toivoa olevani väärässä. 

Tänä päivänä (kuulema) käytetään huomattavasti enemmän rahaa videon tekemiseen  kuin itse musikkiin. Se puhunee puolestaan, missä mennään.  

Kuitenkin, vielä tänäänkin, löydän miltei joka päivä musiikkia, joka saa innostumaan, tuntemaan sitä löytämisen iloa, mitä uusi "biisi" tai "artisti" tai jopa uusi musiikin laji (esim. jostakin todella eksoottiselta vaikuttavasta maasta)  voi aiheuttaa. Facebook on paikka, missä musiikin harrastajat kaikkialta maailmasta haluavat -ja voivat-   
 jakaa omia kokemuksiaan.  Monet sivustot ovat ilmaisia - käytännössä satoja (ehka tuhansia) radioasemia voi kuunnella ilmaiseksi. 

Music was my first love, and it will be my last, lauloi John Miles aikoinaan. 

Luulen, että minun kohdallani on lähestulkoon samoin...

Kyllä Kansa tietää! Tapanin ajeluista ja vähän muustakin

"...ja tapani tulette tuntemaan!"

Tämän sanonnan alkuperästä ei taida olla täyttä varmuutta. Ainakin Väinö Linnan romaanihenkilön sanomana tämä tunnetaan. 
"Nimeni on Pentti Rautajärvi ja tapani tulette tuntemaan"

Sanontaa on käytetty  Suomessa  melko usein, monesti humoristisesti. Mutta myös "vakavammassa mielessä". Kuten käytösoppaan nimessä.

Suomessa vuodesta 1968 lähtien  iskelmälaulaja Tapani Kansa on Suomen kansalle tullut tunnetuksi jatkuvasti listoilla näkyvänä suosikkilaulajana. Tiettävästi jo kansakoulussa mies päätti tulla koko kansan tuntemaksi laulajaksi. Mies aloitti levyttämällä versioita kansainvälisistä hiteistä. Kansanlaulujakin tuli lauletuksi. Ohjelmisto laajeni  myöhemmin mm. oopperaan. Mies kunnostautui myöhemmin kirjoittamalla omia sanoituksia esittämiinsä lauluihin. Kansa rakasti, kriitikot eivät niinkään.

Alusta asti herra Kansa (joka ei todellakaan edusta herrakansaa, vaan pikemminkin kansandemokraattista ajattelua, kuten veljensä Kalevi "Kalle" Kansa. Joka  aikoinaan yritti mm. pyörittää ohjelmatoimistoa, vaihtelevalla menestyksellä.

Haastatteluissa Tapani Kansa käytti aikoinaan  mielellään sivistyssanoja. Ehkä hän ei halunnut vaikuttaa liian kansanomaiselta? Joskus seurauksena oli varsin omaperäistä ilmaisua. Voisi ehkä sanoa, että hän tuli tunnetuksi tästä tavasta. 

Yhdessä toisessakin suhteessa  Aarne Tapani Kansa (s. 9. maaliskuuta 1949 Hamina) on tullut varsin tunnetuksi Suomessa. 

Tapani Kansa on tuomittu ainakin kahteen kertaan (vuosina 1997 ja 1998) ehdolliseen vankeuteen törkeästä liikenteen vaarantamisesta. Sakkojen kokonaismäärästä taitaa olla selvillä vain taiteilija itse. Jos on vaivautunut laskemaan. 

Mies itse on sanonut, että hän on hyvä kuljettaja ja että  hänellä on kallis auto. Se ei kuitenkaan ollut kansanauto eli Volkswagen, vaan (muistaakseni)  samasta maasta kotoisin oleva urheilullisempi kärry. Mies seliitti että hän usein on ajanut keikalta esim. klo 5 aamulla, jolloin liikenne on hiljaista. 

 Mutta: entäpä jos jostain tulee  aamun tunteina pellolle menossa oleva traktori, menossa tien poikki? Maalaisilla kun on tapana aloittaa päivä aikaisin aamulla. He ovat siitä tunnettuja. Nuo kansanmiehet.

Onko laulajalla vielä tapana ajella vauhdikkaasti, sitä en tiedä.  
Laulajana ja taiteilijana toivotan Tapani Kansalle onnea ja menestystä. Ja jatkuvaa kansansuosiota.

Ehkäpä vuodet ovat  vaikuttaneet kaasujalkaan? 

No, tiedä häntä.
http://youtu.be/bhhlZY5SB8c