Kun muutin Espanjaan vuonna 1998, maa oli juuri toipumassa lamasta, Vuosi 1999 oli jo parempi, ja vuonna 2000 kaikki näytti kääntyvän hyväksi.
Muutavan vuoden ajan rahaa näytti virtaavan maahan, rakennustoiminta kuumeni. Jossakin vaiheessa, alueella missä asumme, voi nähdä kolmekymmentä nostokurkea.
Vaikutti siltä, että että joka ainoa neliömetri maata käytetään rakentamiseen.
Buumia kesti viisi-kuusi vuotta.
Joissakin arvioissa tuolloin ennustettiin mm. puolen miljoonan saksalaisen muuttavan lähivuosina Aurinkorannikolle. Brittien "invaasion" uskottiin myös jatkuvan, ja pohjoismaalaisten tuloon uskottiin samoin vahvasti.
Hinnat kohosivat pilviin.
Vuosina 2006 ja 2007 alkoivat näkyä ensimmäiset merkit maailmanlaajuisesta lamasta.
Sitten tapahtui muutama suuri konkurssi Amerikassa. Se vaikutti luonnollisesti Eurooppaan, ja mm. Iso-Britannian talouteen. Brittien ostovoima heikkeni, potentiaaliset ostajat vähenivät.
Turismista ja ulkomaalaisten sijoituksista riippuvaisen Etelä-Espanjan rannikko oli rakennettu miltei täyteen; nyt tuhannet asunnot ja talot seivoivat tyhjillään. Ja tulevat seisomaan vielä kauan.
Tänä päivänä Espanja on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Rakennustoiminta on miltei kokonaan pysähdyksissä, työttömyys on paikoin yli 30 prosenttia, ja erityisen vaikeassa asemassa olevat nuoret, alle 25-vuotiaat.
Työttömyys on aina raskas koettelemus; joissakin tapauksissa se voi olla katastrofi. Perhe, jossa kukaan sen jäsen ei työskentele, voi suoranaisesti nähdä nälkää. Ihmisiä on häädetty kodeistaan maksamattomien lainojen vuoksi, joskus heidät on poliisi kirjaimellisesti kantanut ulos. Pankki ottaa asunnon tai talon haltuunsa, ja kun sitä ei pystytä myymään, velka säilyy.
54-vuotiaalle miehelle Granadassa kodin menetys oli liikaa. Hänet löydettiin kuolleena kotoaan, joka ei olisi enää hänen omansa.
Erityisesti eteläinen Espanja eli Andalusia on täynnä asuntoja jotka seisovat tyhjän pantteina. Samaan aikaan perheitä ajetaan kadulle. Heidän kohtolonaan on olla riippuvaisia sukulaisten ja/tai tuttavien mahdollisesta avusta. Espanjalaiset ovat hyvin perhekeskeisiä, ja joskus esim. isovanhempien apu voi olla korvaamatonta.
Suomessa näyttävät nuoret oikeistokokoomuslaiset ja muu äärioikeisto lanseeraavan ajattelua että ns. hyvinvointivaltio passivoi ihmisiä. Toivotaan enemmän sosiaalista myötätuntoa kuin yhteiskunnan apua.
Espanja on tällaiselle ajattelulle siis ihanneyhteiskunta; köyhät itse auttakoot toisia köyhiä! Talouselämää ei saa rankalla verotuksella rasittaa, vaan sitä pitää tukea mm. sosiaaliturvaa ja työttömyysturvaa heikentämällä, tekemällä mm. yrityksille helpommaksi irtisanoa työntekijä ja mahdollistaa "vapaat" tuloneuvottelut eli käytännössä luopua ammattiliittojen neuvottelemista sopimuksista.
Toivottavasti Suomessa järki voittaa, eikä hyvinvointivaltion purkamista sallita. Espanja on esimerkki raa´asta kapitalismista. Täällä köyhät on jo laitettu kyykkyyn.
Buumia kesti viisi-kuusi vuotta.
Joissakin arvioissa tuolloin ennustettiin mm. puolen miljoonan saksalaisen muuttavan lähivuosina Aurinkorannikolle. Brittien "invaasion" uskottiin myös jatkuvan, ja pohjoismaalaisten tuloon uskottiin samoin vahvasti.
Hinnat kohosivat pilviin.
Vuosina 2006 ja 2007 alkoivat näkyä ensimmäiset merkit maailmanlaajuisesta lamasta.
Sitten tapahtui muutama suuri konkurssi Amerikassa. Se vaikutti luonnollisesti Eurooppaan, ja mm. Iso-Britannian talouteen. Brittien ostovoima heikkeni, potentiaaliset ostajat vähenivät.
Turismista ja ulkomaalaisten sijoituksista riippuvaisen Etelä-Espanjan rannikko oli rakennettu miltei täyteen; nyt tuhannet asunnot ja talot seivoivat tyhjillään. Ja tulevat seisomaan vielä kauan.
Tänä päivänä Espanja on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Rakennustoiminta on miltei kokonaan pysähdyksissä, työttömyys on paikoin yli 30 prosenttia, ja erityisen vaikeassa asemassa olevat nuoret, alle 25-vuotiaat.
Työttömyys on aina raskas koettelemus; joissakin tapauksissa se voi olla katastrofi. Perhe, jossa kukaan sen jäsen ei työskentele, voi suoranaisesti nähdä nälkää. Ihmisiä on häädetty kodeistaan maksamattomien lainojen vuoksi, joskus heidät on poliisi kirjaimellisesti kantanut ulos. Pankki ottaa asunnon tai talon haltuunsa, ja kun sitä ei pystytä myymään, velka säilyy.
54-vuotiaalle miehelle Granadassa kodin menetys oli liikaa. Hänet löydettiin kuolleena kotoaan, joka ei olisi enää hänen omansa.
Erityisesti eteläinen Espanja eli Andalusia on täynnä asuntoja jotka seisovat tyhjän pantteina. Samaan aikaan perheitä ajetaan kadulle. Heidän kohtolonaan on olla riippuvaisia sukulaisten ja/tai tuttavien mahdollisesta avusta. Espanjalaiset ovat hyvin perhekeskeisiä, ja joskus esim. isovanhempien apu voi olla korvaamatonta.
Suomessa näyttävät nuoret oikeistokokoomuslaiset ja muu äärioikeisto lanseeraavan ajattelua että ns. hyvinvointivaltio passivoi ihmisiä. Toivotaan enemmän sosiaalista myötätuntoa kuin yhteiskunnan apua.
Espanja on tällaiselle ajattelulle siis ihanneyhteiskunta; köyhät itse auttakoot toisia köyhiä! Talouselämää ei saa rankalla verotuksella rasittaa, vaan sitä pitää tukea mm. sosiaaliturvaa ja työttömyysturvaa heikentämällä, tekemällä mm. yrityksille helpommaksi irtisanoa työntekijä ja mahdollistaa "vapaat" tuloneuvottelut eli käytännössä luopua ammattiliittojen neuvottelemista sopimuksista.
Toivottavasti Suomessa järki voittaa, eikä hyvinvointivaltion purkamista sallita. Espanja on esimerkki raa´asta kapitalismista. Täällä köyhät on jo laitettu kyykkyyn.
