Olen viimeisen vuoden aikana kehittänyt itselleni oudon tavan; pari tuntia päivässä keskityn tutkimaan miten monella tapaa murhan voi suorittaa. Apuna minulla on televisio. Ei, ei. Ei minulla ole suunnitelmia tehdä täydellistä (tai epä-) rikosta Opetusohjelma tuo ei olekaan, pikemminkin kertoo sen vanhan totuuden ettei rikos kannata. Ainakaan, ellei satu olemaan rikas ja mahtava.
Espanjalainen kanava Sexta lähettää päivittäin ohjelmia nimellä Crimenes imperfectos. Itse asiassa otsikko sisältää muutaman amerikkalaisen ja yhden australialaisen dokumenttisarjan osia.
Suurin osa ohjelmista on amerikkalaisesta sarjasta, joka kertoo oikeuslääketieteellisistä tutkimuksista henkirikostapauksissa. DNA:n käyttö ja muut tieteelliset tutkimustavat ovat mahdollistaneet, että jopa vuosikymmeniä vanha rikos on voitu lopulta ratkaista. Valitettavasti on myös ilmennyt, että joskus vuosia vankilassa virunut on vapautettu, kun on osoitettu että hän ei ole syyllinen tai oikea syyllinen on lopultakin saatu kiinni.
Australialainen sarja on melkoisen samantapainen. Kolmas sarja (amerikkalainen) on taas hieman erilainen: Se kertoo rikkaista ja kuuluisista, jotka rikoksen suoritettuaan yrittävät rahan voimalla päästä syytteestä. Kalleimmat puolustusasianajajat mitä rahalla saa voivat joskus marssittaa esiin uusia todistajia, jotka pyrkivät mitätöimään syyttäjän todistusaineiston tai osoittamaan tämän todistajat epäluotettaviksi, epäsosisaalisiksi, jopa (useimmiten aiheetta) huumeiden käyttäjiksi. Uhrikin todistetaan "huonoksi" ihmiseksi.
Ohjelman (kokonaisuudessaan) antama kuva on karmea. Huumejengejä, jotka ovat valmiita kylmästi tappamaan, raiskaajia jotka tappavat uhrinsa. Miehiä, jotka tappavat vaimonsa, vaimoja, jotka tappavat miehensä. Usein takana on taloudellinen hyöty; uhrille on otettu suuri henkivakuutus ennen kuolemaa.
Kaikkein karmeinta luettavaa ovat rikkaiden ja kuuluisien tapaukset. Pois pilattu miljardöörin poika tappaa isänsä, kun tämä vaatii poikaansa tekemään työtä yrityksessään (kamalaa!) ja kun ei pojasta siihen ole (mieluummin hän käyttää aikansa huumeita käyttävien kavereidensa seurassa), ottaa auton pois.
Pojan mitta on täysi (no vähemmästäkin!) joten hän hankkii itselleen alibin ja palkkaa kaverinsa murhaamaan isänsä. No, kuten tunnettua, ahneella on....niin juuri...aika ikävä loppu.
Köyhään perheeseen syntynyt poika taas bongaa rikkaan perillisen,uskoen että pääsee piireihin. Vuosia kuluu, omaisuus kasvaa. Mutta voi! 80-luvun amerikassa ei afroamerikkalainen vaimo pääse high society -piireihin eli country clubeihin yms., oli kuinka varakas hyvänsä. Mikä neuvoksi? No, vaimolta henki pois. Aamulla soi ovikello. Kukkalähetys. Bang! Bang! Homma hoidettu.
Rahan avulla Mies hankki asianajan joka taas piti huolen että löytyi todistajia, jotka kertoivat, että vaimo oli itse asiassa huumeiden käyttäjä, ja murhaaja luultavasti diileri tai vastaava. Vakuuttavien todisteiden puutteessa mies vapautettiin syytteestä. Hänellähän oli alibi, eikä mitään yhteyksiä voitu osoittaa.
Jo vaimon eläessä Mies oli elänyt poikamiehen tavoin, ja pian tämän kuoleman jälkeen meni naimisiin japanilaista syntyperää olevan naisen kanssa. Ja kas, hän kävi valkoihoisesta. Kaikki hyvin?
No ei. Sama vieraiden naisten kanssa vehtaaminen jatkui, ja kerran kun vaimo no. 2 löysi vieraat ns. nimettömät kotoaan, hän meni suoraan lentokentälle ja palasi entiseen kotikaupunkiinsa, haki avioeroa.
Ja mikä pahinta, kertoi poliisille miehensä joskus ns. heikkona hetkenään tunnustaneen järjestäneensä murhan.
Uusi tutkimus järjestettiin, ja uuden todistajan avulla oli tarkoitus saada Mies vastaaman teostaan.
Jälleen kerran kuitenkin jury totesi tämän syyttömäksi. Eliitti oli kuitenkin jo hylännyt hänet.
Mies näytti olevan jo lopullisesti päässeen irti murhasta, kun poliisi sai puhelinsoiton, jossa nainen kertoi poikaystävänsä saaneen rahaa murhan suorittamiseksi. Poikaystävä otettiin kuulusteltavaksi, ja hän murtui ja tunnusti.
Kaikki näytti lopultakin selviävän. Vaan kuinkas kävikään. Murhan järjestänyt aviomies oli kadonnut kuin se kuuluisa - no, kyllä te tiedätte - Saharaan. Ja näytti että iäksi.
Utelias kun olen, en malttanut olla googlaamatta, josko asiaan olisi tullut muutosta (ohjelma oli muutaman vuoden vanha).
Ja kyllä vaan!
Mies on nyt vankilassa. Odotettu kuolemantuomio on ilmeisesti muuttunut elinkautiseksi ilman malhdollisuutta päästä pois. Hyvä niin. Kuolemantuomio olisi ollut ehkä hänelle helpompi.
Mitähän mahtaa mies miettiä sellissään? Että olisiko sittenkin pitänyt tyytyä niihin "tavallisten(mutta rikkaiden) ihmisten" kemuihin? Kun jo asuu luksusvillassa ja voi kutsua niitä muita raharikkaita kotiinsa?
Niin makaa kuin petaa, sanotaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti