Ei kahta kolmannetta: No hay dos sin tres.

Campeones. 

Jalkapallon EM-kisat armon vuodelta 2012 on käyty. Jokainen jalkapallon ystävä tietää, mikä joukkue on mestari. Espanjassa joka ikinen maan kansalainen luultavammin tietää, että Las Rojas eli punaiset (Espanjan keltapuna-lipun ja peliasun mukaan) ovat saavuttaneet historiallisen toisen perättäisen Euroopan mestaruuden, joiden välillä on vielä saavutettu maailmanmestaruus ja maanosaliittojen cup. Mikään muu joukkue ei tähän ole pystynyt.

 Joka ikinen tv-kanava kertoo mestaruudesta. Maaleja ja otteluiden tilanteita näytetään uudelleen ja uudelleen. Kadut ovat olleet täynnä juhlivia kansalaisia. Ensi yönä (kuten ei viime yönäkään  tehty) nukuta isojen kaupunkien keskustoissa. Ei varsinkaan Madridissa. Mestarit ovat kotona.  Onneksi asumme pienellä paikkakunnalla, hieman sivusta hulinoista ja autojen torvista.  Toki ilotulitukset ja muu pauke täälläkin kuului viime yönä ottelun ratkettua.

Ennen kisoja Espanjassa alettiin jo hyvissä ajoin lanseerata otsikon slogania: Ei kahta kolmannetta. T-paitoja. Tarroja. Jopa laulu.

Espanjan tie karsintojen kautta oli sujunut hienosti. Helpohkon lohkon ainoa "kova" joukkue oli Tsekin tasavalta. Espanja voitti helpohkosti lohkonsa, voittaen kaikki ottelunsa.

Ystävyysottelut eivät sitten  sujuneet yhtä mallikaasti: maalimanmestarit kärsivät pahoja  tappioita. Jokainen halusi näyttää maailmanmestarille. Argentiinalta tuli takkiin karmeat 4 : 1 vuonna 2010. Samana vuonna naapuri Portugali nöyryytti lukemin 4 : 0. Italia kaatoi Espanjan 1 : 0, ja pisteenä i:n päälle vielä tuli tappio vuoden 2011 marraskuussa Englannille, 0 : 1.  Eipä hyvältä näyttänyt maailmanmestareiden tulevaisuus.

Nyt loppunut turnaus on vielä niin hyvin kaikkien muistissa (tai löydettävissä) että lienee turhaa käydä kovin tarkasti läpi sitä miten Espanja lopulta päätyi mestariksi. Muutama huomio riittänee.
Helppo ei tie ollut: maalit tuntuivat olevan melkein sen kuuluisan kiven alla (vaikka tuskin niitä kentällä on).

Irlanti (joka tuntui oleva aivan vika paikassa) oli toki helppo pala. Kävi lämmittelystä...Kroatia oli jo vaikeampi pala. 1 : 0, eli rimaa hipoen.

Sitten mentiinkin jo finaaleihin. Ensin neljännesfinaali.
 Ranska taisteli, mutta kaatui lopulta kahdella maalilla nollaa vastaan.

Sitten olikin  semifinaalissa vastassa naapuri Portugali, ja sen "ihmepoika"(?) Cristiano Ronaldo.  Mies ampui muutamasta paikasta pahasti ohi tai yli, eivätkä vapaapotkutkaan oikein onnistuneet. Toki Portugalilla etenkin ottelun alussa oli omat hetkensä.  Rankkarikisassa joukkueen valmentaja olisi laittanut Ronaldon ampumaan (kuuleman mukaan) kolmannen rankkarin, mutta tunnetusti ei-niin-vaatimaton kiiltokuvapoika halusi olla ottelun sankari ja olla viimeinen ja (mahdollisesti) ottelun sankari. Siihen asti ei menty; portugalilaisten epäonnistumisten takia (Espanja myös "hukkasi" yhden rangaistuslaukauksen) hän ei koskaan päässyt ampumaan: ottelu oli jo ratkaistu.

Näytti siltä että loppuottelussa olisivat jällen Saksa ja Espanja. Italia kuitenkin oli omassa semifinaalissaan selvästi vahvaa Saksaa aktiivisempi ja ansaitsi voittonsa. Italiaanot tuntuivat olevan itsevarmoja, täynnä uskoa mahdollisuuksiinsa.

Loppuottelu oli huima. Monessakin mielessä. Italia aloitti vahvasti. Espanjan maalissa Iker Casillas sai venyä parhaimpaansa. Pikku hiljaa Espanjan ote kuitenkin tiukkeni, ja joukkue piti tuttuun tapaansa palloa hallussa, luoden tukun tilanteita joista olisi pitänyt syntyä maaleja. Ja kun ne kaksi ensimmäistä lopulta tulivat, ottelu oli miltei ohi.  Toisen puoliajan alussa Italia vielä rynnisti. Ilman tulosta. Kun sitten joukkue joutui pelaamaan vajaamiehityksellä (kaikki vaihdot oli jo tehty) loukkaantumisen takia, peli oli käytännössä selvä. Vajaamiehityksen takia Fernando Torres pääsi kaunistelemaan lukemia hänelle tyypillisellä nopealla hyökkäyksellä. Samalla englantilaista Chelseä edustava Torres varmisti maalikuninkuuden.
Espanjan neljäs maali oli enää kaunistelua. Italialaiset odottivat vain loppuvihellystä.

Fernando Torres: game over!

Espanjan maalivahti Iker Casillas näytettiin viime minuuteilla  huutelemassa:  Hei tuomari, osoita vähän kunnioitusta (show some respect) Italialle. Se on jo neljä nolla (Son ya cuarto a cero)!  Niinpä. Jos otteluaikaa olisi ollut vaikka 5 minuuttia, maaleja olisi voinut tulla pari lisää.

Turnauksen parhaana pelaajana palkittiin Espanjan Andrés Iniesta.

Iniesta: turnauksen paras pelaaja.

Espanjassa maalivahti Casillas on jo saanut lempinimen San Iker.(Pyhimys Iker)...  Katoliset espanjalaiset ovat aina osanneet pitää hauskaa, eikä uskontoon(kaan) suhtauduta ryppyotsaisesti. Hän olikin ehdottomasti yksi Espanjan mestaruuden tärkeimpiä tukipylväitä, varsinkin kun aina luotettava puolustaja (Carles) Puyol ei polvivamman vuoksi voinut osallistua kisoihin. Nähtäväksi jää, haluaako nyt 32-vuotias barcelonalaispelaaja jatkaa kansainvälistä uraansa, sen kun piti päättyä näihin kisoihin.

"Pyhimys"  Iker Casillas.

Puyol, Barcelonan ja Espanjan luotettava pikkujättiläinen.

Maanosan jalkapallomestarit ovat selvillä. Nyt vedetään henkeä. Seuraava penkkiurheilijan suurkoitos: Lontoon Olympiakisat. Jospa jopa suomalaisilla olisi sieltä jotakin haettavaa; yleisurheilussa kun näyttää että parhaat saavutukset jäävät toimitsijoille ja tekniikan henkilöille.

Nyt kuitenkin:
¡ Campeones, campeones,  olé ole olé!