Pussikaljaa ja muita ihmeitä

Kun joskus aikoinaan aloin kirjoittaa tätä blogia, tarkoitus oli kertoa suomalaisen miehen kokemuksista uudessa kotimaassa, Espanjassa. Unohtamatta sitä "vanhaa kotimaatakaan". 

Kokemuksiin ja elämyksiin kuuluvat luonnollisesti myös musiikki, kirjat, elokuvat. 

Espanja (ja erityisesti Aurinkorannikko) on kuluneen yli 15 vuoden aikana muuttunut melkopisesti. Ulkoisesti kehitys on ollut suurta: vuosien ajan rakennustoiminta oli rajua, nostureita näkyi kaikkialla. Rakennnusmiehiä näki työssä ja kaduilla matkalla työhön ja sieltä pois. Ruokatunneilla ostamassa syötävää marketeissa tai syömässä halvoissa ravintoloissa.  Rahaa oli liikkeellä, kaikki näytti kasvavan vauhdilla.

Kunnes tuli yleismaailmallinen lama, joka alkoi Yhdysvalloista. 

Yhä vieläkin rahaa tuntuu riittävän esim. Mijasin kunnalla. Julkiset paikat ovat siistiytyneet, kaikki näyttää paremmalta (kadut, pienet puistot ym) kuin vuosia sitten. Rakennustoiminta on kuitenkin yhä miltei olematonta.

 Supermarketeissa ja erilaisissa ostoskeskuksissa lamaa ei juurikaan huomaa; ehkä siksi, että alueen asukkaista suuri osa on joko varakkaita tai ainakin suhteellisen hyvin toimeentulevia (ulkomalaistaustaisia) eläkeläisiä tai muuten työelämän jättäneitä.

Kirpputoreilla myyjiä on yhä enemmän ja hinnat ovat pudonneet. Monet ilmeisesti  luopuvat "ylimääräisestä" tavarasta saadakseen rahaa jokapäiväiseen elämään. 

Myös Suomi tuntuu muuttuneen paljon. Taloudellinen tilanne on ilmeisesti huonontunut vuosien ajan. Vielä enemmän on ehkä muuttunut poliittinen ilmasto.  Huonoina aikoina asenteet kovenevat. 

Myös kieli muuttuu. Sosiaalinen media ja Facebook ovat auttaneet minua pysymään "ajan tasalla". Joskus olen ns. kantapään kautta oppinut uusia sanontoja. Kun joku puhui pussikaljasta, minä hölmönä kysyin, myydäänkö Suomessa todellakin olutta pussissa (kuten esim. maitoa aikoinaan). Selvisi, että sanonta tulee siitä, että olutta kannetaan muovipussissa ja nautitaan jossakin ulkona.  Kun joku ei voi hyvin, hän on huonossa hapessa.  Tietokone, puhelin tai mikä tahansa hilavitkutin taas pelittää tai ei.  Joskus ihmistä ei jaksata tehdä jotakin. Tietokonekieli (ja ylipääsä enkku)  on sitten luku sinänsä; suomi on täynnä sanoja, kuten ignoorata, (vaikkapa exää), inside läppä. Kalkulaattori, mailata (tai meilata), näillehän ei loppua ole. 

Mutta, nyt ihan aikuisten oikeesti taitaa riittää. 

Suoraan sanottuna, suurin piirtein, sellaista elamä on eli lyhyt vilkaisu Juha Vainion tuotantoon

Olen ollut Juha Vainion (joka varsinkin uransa alkuvuosina käytti nimeä Juha Watt Vainio) ihailija, nykykielellä fani, vuosikymmeniä.

Aikanaan Suomessa oli vain kaksi eri radiokanavaa: Yleisradion yleisohjelma ja rinnakkaisohjelma. YLE soitti kiitettävästi suomalaista iskelmämusiikkia. Ei varmasti mennyt päivääkään vuoden 1964 jälkeen, ettei radiossa olisi soinut jokin J.Vainion esittämä, sanoittama tai säveltämä (tai kaikkia näitä) kappale.

"Suomalaisen (miehen) sielun tulkki". Tätä fraasia on käytetty kyllästymiseen asti. Ei siis käytetä sitä kuvailemaan Vainiota. Todetaan vain, että Juha Vainion laulut kertovat suomalaisesta (miehestä) parhaimmillaan ja pahimmillaan. Joskus hauskasti, joskus traagisesti, joskus (harvoin) mennen huonon maun puolelle. Etenkin uran alkuaikoina, jolloin suomalainen juopottelukulttuuri (?) oli mestarille omakohtaista.

• Paras rautalankayhtye / Kaulittu twist (1964)   Humoristinen, hieman sarkastinen laulu "pitkätukista" jotka "hylkäsivät    vaikeat ja hankalat nuotit jo varhain".  
•  
• Jos vain saisin nastahampaaan takaisin / Joulupukin hipat (1964   Spike Jonesin tunnetuksi tekemä laulu, miltei suora käännös.
• Junnu haluaa nastahampaansa joululahjaksi.
• 
  
• Tangokauppias / Juhannustanssit (1965) (A-puoli: + Matti Kuusla)
•  Klassikko! Janatuisen jazziyhtye svengaa!
• 
  
• Sellanen ol' Viipuri / Turistit Tuppukylään (1965)  Molemmat puolet olivat "hittejä". A-puoli on nostalgiaa, B-puoli parodiaa.
• 
  
• Herrat Helsingin / I remember Janatuinen (1966)
•  Surullisenhauska tarina minihameiden ajalta. Lyyli Leväperä kokee Helsingin  herrojen  petollisuuden.

        Regina Rento / Pummi (1966)  

•  YLE ei soittanut tätä levyä, kaksimieliset sanat olivat liikaa tuohon  aikaan. Alkuperäinen kappale on ruotsalaisen Cornelis Wreswijkin käsialaa. 
•      .     
• Vanha herra Igor / Lahjomaton Elias Nessinen (1966)
• Suositun tv-sarjan inspiroima laulu.
• 
  
• Seuramatkat / Ölman (1967) (A-puoli: Reijo Tani, B-puoli: Vainio + Reij    Tani. Jälleen molemmat puolet suosittuja. A-puolen tarina örveltävistä             suomalaisturisteista on onneksi enimmäkseen historiaa

• Muistatkos kun... / Rukouslauantai (1967) (+ Reijo Tani)
•  Kuusikymmentäluvulla oli vielä tällainenkin kummajainen, lauantai,    jolloin tanssien järjestäminen oli kielletty. Tämä laulu kritisoi huumorin   keinoin tätä
•  perinnettä, joka johti usein ns. ryyppäjäisiin.
•  
• Kauhea kankkunen / Lepakkomies (1967)
• Juha Vainion omakohtaisia kokemuksia, huumorin kautta välitettynä.
• 
  
• Sua muistan / Vanha salakuljettaja Laitinen (1967)

        Haikea, nostalginen balladi menneestä ajasta  kieltolain ajalta.

• Slussenin sissit / Ei pohjan poikia palele (1968)
•  Tukholman siltojen alla eläneiden elämää huumorin kautta
•  romantisoiva sinkku. Ei ehkä julkaistaisi nyky-Suomessa! 
• 
  
• Tulta päin! / Roskis (1968) 
•  "Mullon kylän suurin kypärä ja letku letkeä!" VPK:n tunnari?

• Suomi–Ruotsi / Ei maha mittää (1968) 
•  Yleisurheilumaaottelun kuvaus. Huutosakki riimittelee hieman   heikosti:
•  Esimerkiksi huutosakki huutaa ”Hakkaa päälle meidän Jaska  -  
•  Ruotsi on taas täysin lyöty” ja ”Pimeäksi meni vintti  - hiljaisena hiipii Nilsson.
• Tämän päivän poliittisen korrektiuden aikana ainakin  jälkimmäinen taitaisi olla liikaa?
•   
• Varsinaiset Seiväsmatkat / Soita mulle Sorpas (1969)
•  Seuramatkat-kappaleen uudelleenlämmitys ei oikein kanna.
•       .
• Matkarakastaja / Koltta (1971)
•               
•  Muutaman vähemmän onnistuneen sinkun jälkeen taas täyttä  Junnua, jos kohta aika on tainnut ajaa ohi tämän "sovinistisen" rallin?
•       
• 
  
•   Käyn ahon laitaa / Mesenaatti Montonen (1979)
•   Junnu herkistelee. Suomen kesän ylistyslaulu.
•              
• 
  
• Albatrossi / Siitä on jo aikaa (1980)
•   Symboliikka toimii. Kertomus miehestä, jonka
•   unelmat jäävät toteutumatta.  Laulu viiltää syvältä. 
•   Mielestäni paras Vainion itse esittämä kappale ja sanoitus.
• 
  
• Matkalla pohjoiseen / Jaska ja Eetu ja Eikka (1981)
•  Junnun kevyempää puolta, pikkutuhma laulu matkasta pohjoiseen.
• 
  
• Yleisessä saunassa / Kotkan poikii ilman siipii (1982)
•  Raitistumisen  jälkeen (1976) Vainion sanoitukset  muuttuivat yhä syvällisemmiksi. Kotkan poikii...on kunnianosoitus kotikaupungille ja sen "pojille".              
•                       
• Vanhojapoikia viiksekkäitä / Eräänlainen sotaveteraani (1982)
• Vainio yhdistelee ihmiskohtalon ja ympäristönsuojelun  haikeaan ralliin.
•             
• Ei ole Kööpenhamina kuin ennen / Lentoemäntä (1983 Nostalgia ei taida olla kuin ennen?  

        Elämää ja erotiikkaa / Mä voisin olla amerikkalainen (1984)

         Monet Junnun kappaleista kertovat elämästä, menetyistä  

         tilaisuuksista ja siitä, miten joku tai jotkut tuntuvat aina tekevän 

         parempia ratkaisuja elämässään....

        Lisäksi Vainion kappaleista on ehdottomasti mainittava Sellaista elämä on,  

        mitä ei sen suosiosta huolimatta koskaan julkaistu sinkkuna, vaan vain  

        samannimisellä LP-levyllä.

        Omien kappaleidensa lisäksi Juha Vainio sanoitti satoja kappaleita, joista 

        parhaimpia ja tunnetuimpia lienevät Pepe Wilbergin ja Jormas-yhtyeen 

        Rööperiin  ja Fredin kappale Kolmatta linjaa takaisin.

        Juha Vainion koko tuotanto on julkaistu 10 CD:n boxina.  Hieman 

        vähempään tyytyvälle riittänee 2 CD:n boxi.

          http://fi.wikipedia.org/wiki/Juha_Vainio

       https://www.facebook.com/pages/Juha-Watt-Vainion-fanisivu/761487583874109

Todellisuus on tarua tylsempi : urbaanit tarinat eilen, toissapäivänä ja tänään

 Jo paljon ennen sosiaalista mediaa ja facebookia oli olemassa eräänlainen moderni kansanperinne, jota englanniksi kutsuttiin nimellä urban legends. 

Muistan ensihätään  ainakin pari-kolme "kaupunkilegendaa". Tosiasiassahan niitä on varmasti Suomessakin kymmeniä ellei satoja. Ja lisää varmasti keksitään kaiken aikaa.

Suksiboksi
Yhdessä tarinassa  perhe on lomamatkalla jossakin Keski-Euroopassa. Vanha rouva kuolee yllättäen, ja isoäidin (eli  anopin) toimittamiseksi takaisin Suomeen sovitaan, että hänet pakataan mukana olleeseen "suksiboksiin" ja muut tavarat laitetaan tavaratilaan.
Matka jatkuu läpi Euroopan. Jossakin vaiheessa pysähdytään huoltikselle  tankkaamaan auto ja ihmiset.  Palataan autolle. Ja voi mahoton! Auto on varastettu!
Suksibokseineen kaikkineen.

Sitten tulee kliimaksi: kertoja kysyy: Voitteko kuvitella niiden varkaiden ilmettä kun avaavat boksin!

No joo... Tosi hauska.

Nainen parkkipaikalla
Toinen "hauska" tarina taas kertoo naisesta, joka on ollut supermarketissa ostoksilla, ja mies on palannut autolle jo jokin aika sitten.
Nainen on tuntenut ns. painetta jo jonkin aikaa. Kiirehtii ostoksiensa kanssa tutun näköiselle autolle, avaa oven, istuu etupenkille ja antaa palaa...eli suomeksi sanottuna pieree sydämen kyllyydestä. Sanoo: Huh, johan helpotti!
Vasta sitten hän katsoo miestä, joka istuu vasemmalla puolella. Ei se olekaan aviomies! Eikä oikea auto!

Ehe ehe...

Sitten mennään jo melkein vanhan kansanperinteen pariin.

Nainen mustissa
Mies ajaa autolla jossakin ns. hevonkuusessa, pitkin asumatonta taipaletta. On yö, mustaa ja pimeää, sataa tihuttaa.  Yhtäkkiä tien sivussa näkyy kokonaan mustiin pukeutunut hahmo. Mies pysäyttää, kysyy onko kaikki OK. Haluaisiko nainen ehkä kyydin? Nainen vain nyökkää ja istuu miehen viereen etupenkille.
Muutamaan kilometriin kumpikaan ei puhu mitään, vaikka miehen tekee mieli kysyä mihin nainen on menossa. Jotenkin vain naisen olemus kertoo, että on parempi olla kysymättä mitään.

Lopulta mies ei malta olla hiljaa, hän kääntyy naisen puoleen kysyäkseen, milloin nainen haluaa pois kyydistä. Seuraavaan kaupunkiinkaan  ei ole enää pitkälti.

Nainen on poissa. Kadonnut!

Varsin erilaisia kaupunkitarinoita/urban stories on myös  olemassa.

Monista niissä kerrotaan maahanmuuttajista.

Maahanmuuttajat 
Näissä tarinoissa maahanmuuttaja tulee Suomeen.

 Ensimmäiseksi Suomi ostaa hänelle kalliit adidas- tai Nike-verkkarit (mihin suomalaisella köyhällä ei edes ole varaa!). Sen jälkeen hänelle etsitään asunto, jossa on 4-5 huonetta. Vaikka asuntojono on pitkä.  Mistä hän ei tietenkään maksa, koska hänellä ei ole tuloja.  Perhe tulee maahan myöhemmin, ja ajokortti-ikäisille (kuten myös vanhemmille, tarvittaessa) kustannetaan ilmainen ajokortti ja hankitaan kaikille ilmainen auto, yleensä vähintään BMW tai Audi. Poltttoaineen maksaa tietysti sossu. Kuten kaiken muunkin.

Edellä olevien  legendojen välillä ei näyttäisi olevan paljoakaan yhteistä.

Yksi yhteinen pìirre niillä kuitenkin on. Vain hölmö uskoo niihin.

Saksa on paska maa, sanoi Seppo Räty

Miten jutun otsikko tähän kirjoitukseen kuuluu? No, ei oikeastaan mitenkään, kun en halua puhua sen enempää Saksasta kuin Seppo Rädystäkään.

Vaan antaas olla. Ehkä yhteys löytyy.

Sosiaalisen median Suomea koskevat kirjoitukset ja kommentit muutaman viime viikon (kuukauden) ajalta ovat suurelta osalta pyrkineet osoittamaan, että SUOMI ON PASKA MAA.

Ja miksi? Kun kaikki kiva kielletään, kaikkea rajoitetaan, etc etc. EDES SANAA VISKI EI SAA MAINITA BLOGISSA!

No, mitäs siitä, vaikka ilmeni, että ei se noin ollut. Blogissa vain ei saanut mainita (lue: mainostaa) jotakin olut- JA - viskifestivaalia.  Väkevien alkoholijuomien mainota kun Suomessa on kielletty.

Jostain syystä Suomessa on aina (?) vähätelty omaa maata ja suomalaisuutta. "Me pieniä ollaan ja kainoja vaan".  Nyt, kun Neuvostoliitttokin kaatua rojahti, luulisi sellaisen TERVEEN kansallismielisyyden kasvavan. 
Vaan ei.
Ainoastaan PerSut osaavat kalastaa tällä. 

Hallitus sitä, hallitus tätä. Ja lopusta pitä EU huolen. 

Kamalaa, kun yökerhot suljetaan JO kello 01.30. "No ei se mua haittaa, mutta en tykkää, että hallitus päättää mun puolesta!" 

"Musta ois kiva ostaa viiinipullo vaikka puolen yön aikaan, jos haluan".  No, esimerkiksi "vapaan alkoholin"  Espanjassa alkoholia ei myydä supermarketeissa ym. klo 22 jälkeen. 

Olen kirjoittanut alkoholista ennenkin.  Ja, muuten, minusta Saksa ei ole paska maa. Mutta ei ole Suomikaan.

Espanjasta nyt puhumattakaan. 

Suomalaisen kulttuurin rikastuttajat.

Olen ollut poissa Suomesta nyt puolisentoista vuosikymmentä. Eli yli 15 vuotta. 

Alkuun ainoa kontakti entiseen kotimaahan (puhelimen lisäksi) oli irc eli irkki.  Puhuttiin chat roomeista ja kanavista, missä samanmieliset tai muuten paikalle eksyneet juttelivat tekstillä. Kuvia  alkuperäin irc ei välittänyt, musiikkilinkkejä kyllä. Myöhemmin syntyi Irc-Galleria, jossa kuvien välittäminenkin onnistui. Silloin olin jo muualla. Facebookissa!

Sosiaalisen median (Facebook, Twitter etc) onnistuikin  syrjäyttää irc melkein totaalisesti, tosin nyt Irc-Gallerian kehittäjät uskovat sen uuteen tulevaisuuteen. 

Sosiaalinen media on minun kohdallani auttanut pysymään selvillä mm. entisen kotikaupunkini  tapahtumista (toki lehtiä netistä lukemalla myös) sekä pitämään yhteyttä perheenjäseniin ja ystäviin, ja myös luomaan uusia, fb-ystävyyssuhteita. Suomen uutiset kun  toki edelleen kiinnostavat. 

Some on myös auttanut pitämään kielellisen ilmaisuni "päivitettynä". Luultavasti? 
Sosiaalinen mediahan  luo erilaisia uudissanoja, muodikkaita uusia ilmaisuja ja fraaseja. Jopa poliitikot käyttävät näitä (istuva pääministeri taitaa twiittailla melko runsaasti?) ja toisaalta politiikan termit tarttuvat puhekieleen: "näillä mennään", "loppupeleissä", "kansan syvät rivit", näitähän riittää.  

Suomalaisen poliittisen ilmaston ja puoluekentän "maahanmuuttokriittiset"ovat laittaneet "kulttuuurin rikastuttajat" sitaatteihin ja pyrkineet liittämään sanonnan ainoastaan negatiivisiin (tai sellaisiksi tarkoitettuihin) uutisiin ulkomaalaistaustaisista. 

Perussuomalaiset ovat itse käyttäneet (varsinkin heidän kannattajansa) sanontoja "viherpiiparit", "vihervasemmisto", "punavihreät". Puolueen puheenjohtaja kutsui menestystä vaaleissa "jytkyksi".  Ehkäpä onkin niin, että Perussuomalaiset ovat rikastuttaneet suomalaista kulttuuria enemmän kielellisesti, kuin  vaikkapa haikailemalla
 aikaa, jolloin suomalainen maalaustaide kukoisti. Tuosta ajasta kun on jo puolitoista vuosisataa!

Ja heidän kuvauksensa olemisesta  "ei-sosialistinen  työväenpuolue" kilpailee korniudessaan vain istuvan presidentin Sauli Niinistön julistautuminen vuoden 2006 ehdokkaana "työväen presidentiksi". (No, silloin ei ihan valinta  onnistunut, mutta seuraavassa vaalissa sitten. )

"Aika velikultia!" voisi Väinö Linna sanoa, jos eläisi. Tai, ei ehkä sittenkään. Linna kuului maailmaan, jota ei enää ole. Ja jonka minäkin koen päivä päivältä vieraammaksi. 

TYÖTÖN TYÖNHAKIJA TEKEE TYÖTÄ ILMAN PALKKAA?

Suomalaiseen sosiaaliturvaan on ilmestynyt aivan uusi ulottuvuus: työttömän työhön sopeuttaminen.

Työtön, raukka, kun helposti syrjääntyy. Kokee itsensä tarpeettomaksi luuseriksi, halveksituksi hylkiöksi, jonka kintuille koiratkin kuseksivat.

Ei huolta! Hallitus on suuressa viisaudessaan luonut järjestelmän, millä nämä elämässään epäonnistuneet  saadaan jälleen uskomaan itseensä, valoisaan tulevaisuuteen.

Laitetaan nämä urpot maalle duuniin! Maksetaan heille 9 euroa päivässä plus jotakin kulukorvausta.
Järjestelmän puolustajat laskevat, että työskentely korvausten kanssa tietää jopa yli tonnin tienestiä! No niin! Mitäs orjatyötä se sitten muka on?!

Mutta hei...eikös työttömyyskorvaus ole korvaus työttömyydestä?

Jos tekee työtä, saa palkkaa.  Jos siis työtön on työssä vaikkapa maatilalla, hän ei ole työtön , siksi hänelle pitää maksaa palkkaa. Työttömyyspäiväraha ei ole palkkaa. Eikä yhdeksän euron kulukorvauskaan.

Suomessa oli viime sotien aikaan tuhansia venäläisiä sotavankeja. Nämä olivat usein suomalaisilla tiloilla työssä, ruokapalkalla. 

Onko suomalainen työtön myös järjestelmän vanki?  Kuinka moni olisi edes voinut kuvitella vaikkapa 60-70 -luvuilla, että jonakin päivänä hyvinvointi-Suomessa teetetään ilmaista työtä? Mikseivät  ammattiyhdistysliike tai vaikkapa uusi ei-sosialistinen työväenpuolue (sic!) Perussuomalaiset vastusta?


Sitä saa mitä tilaa, ne luultavasti ajattelevat? 

Turhuuksien turhuus

Billy-koiran kanssa kävellessä tuli vastaan kaksi nuorta poikaa. Kymmenen - yhdentoista, ehkä yhdeksän vuotta vanhoja.
Toinen ajoi pyörällä, toinen käveli. Molemmilla oli kädessä pieni purkki. Ei limsaa vaan energiajuomaa.
Entä sitten?

No, ensinnäkin minun muistini mukaan nuorilla pojilla on yleensä energiaa liiaksikin asti. Jotkut kun keksivät kaikenlaista hölmöä aikansa kuluksi. Vielä eivät tytöt kiinnosta, päin vastoin; ne vain kikattelevat, tirskuvat,  ovat kaikin tavoin ärsyttäviä.

Toisekseen, monien lääkärien mielestä energiajuomia ei pitäisi myydä lainkaan lapsille, ja esimerkiksi Suomessa kauppiaille on annettu suositus, ettei juomia myytäisi alle 15-vuotiaille. Pelkkä suositus tuskin riittää.

Miksi lasten ei pitäisi nauttia po. juomia? Samasta syystä kuin aikuisten: erittäin suuri kofeiinipitoisuus, sokeripitoisuus (sokerittomia vaihtoehtojakin kyllä on), Yleisimmin käytettyjä ainesosia ovat kofeiini, tauriini, guarana, glukuronilaktoni ja maltodekstriini. Energiajuomissa käytettävä tauriini on synteettistä. Näiden lisäksi juomia on usein täydennetty vaihtelevalla määrällä erilaisia B-ryhmän vitamiineja, inositolia ja koliinia.

 Energiajuomia ei suositella myöskään  raskaana oleville tai kofeiiniherkille henkilöille.  

Kuka niitä sitten tarvitsee? Eivät ainakaan urheilijat. Energiajuomat kun eivät ole mitään urheilujuomia. Ne eivät auta nestetasapainon palauttamisessa, vaan päinvastoin, kuivattavat elimistöä. 
Nuoret aikuiset ovat ottaneet juomat omikseen; alkoholin nauttimisen yhteydessä energiajuoma voi auttaa jaksamaan bailaamista aamuun saakka. Terveydelliset haitat ovat kuitenkin olemassa. 

Ainoa "järkevä" tapa nauttia energiajuomaa on ehkä automatka; kahvin sijaan nautitttu purkki/pari juomaa voi auttaa kuljettajaa pysymään virkeänä. Taukojen ohella. 

Kuten kaikkien kaupallisten tuotteiden kohdalla, mainonta ja markkinointi pitää usein  huolen siitä, että tuote, "brändi" saa muodikkaan, menevän imagon. Siinä monet energiajuomamerkit ovat onnistuneet. Valitettavasti tässäkin asiassa lapset ovat niitä, jotka oppivat huonoja, turhia tapoja liian varhain.